Kotimatka sujui sitten suuremmitta kommelluksitta. Hong Kongin lentokentällä meitä hieman peloteltiin tiedolla, että Irlannin ja Skotlannin lentokentät on suljettu tuhkapilven vuoksi, mutta onneksi pilvi ei Lontooseen asti ikinä yltänyt. Lähellä kyllä oli. Katsottiin jälkeenpäin netistä tuhkapilven kulkua, ja juuri lentomme aikaan se peitti lähes koko Iso-Britanian. Suurinta vaikeutta kotimatkalla meille tuotti suomen kielen puhuminen. Lontoosta lähdettäessämme vastasin suomea puhuville lentoemännille englanniksi ja sama jatkui Helsinki-Vantaan lentokentällä. Nyt onneksi osaa jo suomea puhua. Mietiskelinkin tuossa, että osaisinko enää englanniksi mitään toimittaa, mutta ei kai se taito sentään näin nopeasti katoa.
Me hieman pelättiin etukäteen, että iskeeköhän Suomessa matkaltapaluu väsymys tai jopa masennus, mutta mistään sellaisesta ei ole ollut tietoakaan. Päinvastoin ollaan oltu todella reippaita. Heräilty kukonlaulun aikaa, matkusteltu ympäri Suomea sukulaisia ja tuttavia tapaamassa, hankittu asunto Kauhajoelta, haravoitu mökillä ja hypätty lukemattomissa virastoissa hoitamassa milloin minkäkinlaista paperisotaa. Jos tosiaan Australiassa törmättiin välillä käsittämättömään byrokratiaan, niin se ei ole mitään Suomen vastaavaan. Virastokäynnit ovat olleet hermoja raastavaa puuhaa. Ja joka ainoan hakemuksen liitteeksi tarvittaisiin kymmeniä papereita, joita meillä ei ole tai sitten ne ovat ainakin väärässä kaupungissa. Eiköhän asiat kuitenkin pikkuhiljaa ala selvenemään kunhan tässä vielä saadaan Australiasta hankittua muutama työtodistus.
Välillä koko reissu tuntuu kuin pitkältä unelta ja on olo että ollaanko me tosiaan oltu oikeasti jossain muualla. Täällä Suomessa kun ei ole oikein mikään muuttunut meidän poissaolon aikana. Muutama kaveri on saanut perheenlisäystä tai rakentanut itselleen oman kodin, sukulaiset ovat saaneet riesakseen uusia vaivoja, mutta siinäpä ne suurimmat muutokset sitten olikin. Toisaalta on kyllä ihanaa olla nyt tutussa ja turvallisessa Suomessa, elämä on täällä niin helppoa ja yksinkertaista. Vielä tosin joudutaan reissuelämää jatkaa muutaman viikon ajan, sillä Kauhajoen asuntoomme päästään muuttamaan vasta kuun loppupuolella. Voi sitä riemun päivää, kun saa purkaa rinkasta ja pahvilaatikoista koko omaisuuden vaatekaappeihin ja tietää, että niitä ei ihan heti tarvitsekaan pakata sieltä pois.
Mutta meidän matkablogi vaikenee nyt ainakin hetkeksi aikaa ellei jopa lopullisesti. Katsotaan nyt kauanko maltetaan olla paikallamme. Suunnitelmia ja haaveita nimittäin on, vaikka muille jakaa.
Suuret kiitokset kaikille blogia seuranneille ja erityisesti kaikille blogia kommentoineille.
perjantai 14. toukokuuta 2010
maanantai 3. toukokuuta 2010
Hong Kongin valoissa ja Kiinan lumoissa
Vuorokauden mittainen bussimatka Hanoista Hong Kongiin ei houkuttanut vaan sen sijaan valitsimme puolentoista tunnin lentomatkan. Lento oli perilla juuri sopivaan aikaan ja meille jai hienosti aikaa etsia halpaa majoitusta Hong Kongista. Meidan budjetille sopivaa majoitusta loytyi huonomaineisista vierasmajoja seka hostelleja pursuilevista sokkeloisista torneista Hong Kongin saarta vastapaata. Kyseiset murjut eivat takuulla lapaisisi ensimmaistakaan palotarkastusta. Kaiken lisaksi siella majailee jos jonkinmoista laitonta maahanmuuttajaa ja hamarahemmoa. Jotkut viela yrittavat kaupata ja tyrkyttaa ties mita. Kyseisilta tyypeilta en lahtisi mitaan ostamaan. Ensimmaisen yon huoneemme oli sielta pahimmasta paasta ja vaihdoimmekin yopaikkaa seuraavana aamuna.
Ensimmaisena iltanamme vaeltelimme ja ihmettelimme pitkin Hong Kongin katuja. Jalleen olimme paasseet aivan erilaisiin maisemiin. Pilvenpiirtajien viidakko sai allistymaan viela matkan tassa vaiheessa. Mopoja ei luojan kiitos kaduilla nae, mutta nyt kaikki ihmiset ovat kaduilla, joten jalkakaytavilla on ruuhkaa. Vaihtelua se on sekin. Pimean tultua Hong Kongin pilvenpiirtajat heraavat eloon ja Hong Kongin lahden aareen keraantyy kansaa katsomaan loisteliasta valoshowta, jossa pilvenpiirtajia valaistaan musiikin tahtiin. Olimme siis myytyja heti ensimmaisesta illasta.
Seuraavana aamuna herasimme pulujen moykkaan ankeasta murjustamme. Paivan aloitimme vierailemalla Kiinan konsulaatissa viisumeja anomassa. Pienen lisamaksun jouduimme maksamaan, jotta saimme viisumit ennen viikonloppua. Virallisen osuuden jalkeen olikin aika vaihtaa asumusta asteen verran parempaan. Onnistuimme loytamaan samasta talosta kahta kerrosta alempaa paremman huoneen lahes samaan hintaan. Nyt huoneessa on kaakelit, oma vessa ja suihku ja muutenkin uusi vierasmajamme on inhimillisempi. Kun kamat oli saatu siirrettya niin oli aika tavata Hong Kongilainen ystavamme Kidd, johon tutustuimme jo Australiassa Phillip Islandin Amaroo Parkissa, jonne Kidd jai meidan jalkeemme toihin kuukauden ajaksi. Keskiviikkona museot Kowloonin alueella, missa majailemme, ovat ilmaisia. Museoita on tullut kierrettya niin runsaasti, etta monipuolisesta tarjonnasta valitsimme avaruus- ja tiedemuseot, jotka molemmat olivat vierailun arvoisia. Kun meilla nyt oli paikallinen opas, niin museoiden jalkeen kiertelimme vahan kaupunkia ja kavimme ottamassa muutaman turistikuvan Avenue of the Stars -kadulla, joka on Aasian versio Hollywoodin vastaavasta. Siella on kaikki Aasian kuuluisat filmitahdet saaneet nimensa katuun ja viela elossa olevat ovat kadenjalkensa sementtiin iskeneet. Muutaman jopa tunnistimme, suurimpina tahtina Bruce Lee, Chacie Chan seka Jet Li. Illan jo hamartyessa suuntasimme Hong Kongin kuuluisimmalle huipulle, Peakille, ihailemaan maisemia ja nauttimaan paikallisesta ruuasta. Kokeilimme myos paikallista erikoisuutta, jaakahvin ja -teen sekoitusta eli yinyangia. Nakymat huipulta olivat, jos kaytetaan kulunutta sanontaa, henkea salpaavat. Se oli yhta valomerta niin pitkalle kuin silma kantaa. Alas huipulta tulimme perinteisella tramilla, joka nousee huipulle paikoin 60 asteen kulmassa. Illan paatteeksi suuntasimme parille oluelle ja sovimme tapaavamme viela ennen lahtoamme.
Torstaina tiemme suuntasi Hong Kongin Disneylandiin. Ajattelimme, etta olemmekohan liian vanhoja moiseen, mutta itseasiassa paikan paalla oli erittain vahan lapsiperheita. Suurin osa oli nuoria pariskuntia tai sitten puku paalla olevia aasialaisia liikemiehia. Oli kylla mieleton naky nahda karusellin hevosilla ratsastamassa lauma bisnesmiehia. Hong Kongin Disneyland ei ole kovinkaan suuri, mutta kylla siella paivaksi riittaa tekemista. Valitettavasti koko paivan vaan satoi vetta taivaan taydelta. Vaeltelimme siis puistossa Mikki Hiiri -sadeviittoihin kaariytyneina. Kyseinen vaatekappale sai suuren suosion muunkin yleison keskuudessa. Sade ei kuitenkaan paivaa pahemmin pilannut. Voiko paiva olla huono, jos tormaat kadulla Plutoon, Nalle Puh tulee halaamaan sinua ja paaset poseraamaan Hessun kanssa. Mikki nahtiin useita kertoja, mutta etsimisesta huolimatta Aku jai loytamatta. Parasta antia puistossa olivat kaikki esitykset esim. Akun toilailut 3D-leffana oli taattua Disney laatua ja Leijonakuningas-show oli todella vaikuttava. Valitettavasti sateen takia muutama esitys ja paraati oli jouduttu perumaan, tosin tuskin joka esitykseen oltaisiin muutenkaan ehditty.
Kiinan viisumit olivat noudettavissa siis perjantai aamuna ja paatimme lahtea samantien vierailemaan Kiinan puolella. Repussa oli Mikki Hiiri -sadeviitat (koko viikonlopun paistoi aurinko), aurinkorasva ja vesipullo. Ehka vaihtokalsarit olisi ollut syyta pakata matkaan myos, silla pieni epailys oli siita selvitaanko saman vuorokauden puolella takaisin. Tosin ensimmaisten maassa olo tuntien aikana olimme lahes valmiit palamaan seuraavalla junalla takaisin. Emme loytaneet turisti-infoa mistaan, kaikki kyltit olivat vain kiinaksi, tuhannet myyjat ryntasivat koko ajan kimppuun repien paidan hihasta omaa liikettaan kohti. Oltiin kylla hataa karsimassa, pienta helpotusta toi erittain hyva lounas hienostoravintolassa ja Helin vain euron maksanut manikyyri. Sen jalkeen paatimmekin jattaa ostosparatiisin/-helvetin taaksemme ja suunnata Window of the World -nimiseen teemapuistoon. Mitaan tietoa ei ollut siita kuinka kaukana se on tai edes missa suunnassa, joten otimme taksin kulkuneuvoksemme. Pienella pelolla kylla ensimmaiset kilometrit matkustettiin, silla kuskikaan ei ollut kovin varma oikeasta suunnasta. Perille kuitenkin loydettiin todennakoisesti jopa suorinta reittia.
Window of the world sai meidat jo taksin ikkunasta kasin haukkomaan henkea, eika porttien sisapuolikaan tuottanut pettymysta. Puistosta loytyy maailman tunnetuimpien rakennusten ja luonnonihmeiden pienoismalleja. (yleensa suhteessa 1:15, joskus jopa 1:1) Puiston keskella on lahes aidon kokoinen Eiffel-torni, jonka huipulle mekin tottakai matkustettiin. Eipa siis tarvitse Ranskaan enaa pelkastaan sen takia matkustaa. Euroopan ja Aasian osiot ehdimme kierrella kaikessa rauhassa. Sen verran on tullut jo matkusteltua, etta aika monta paikkaa bongattiin, mitka ollaan nahty ihan alkuperaisinakin versioina. Amerikan mantereelle saapuessamme aurinko laski jattaen meidat pimeaan. Rakennukset toki oltiin valaistu komeasti, mutta esim. Grand Canyon jai nakematta ja Niagaran putoukset olivat kuivuneet yon ajaksi. Puisto oli uskomattoman hieno paikka, eika oltaisi millaan maltettu lahtea pois, mutta oli pakko lahtea etsimaan yopaikkaa. Tosin poislahtoa viivyttiin viimeiseen asti katsellen suurella areenalla esitettyja naytelmakatkelmia mm. Notre Damen kellonsoittaja nahtiin pikaversiona. Ja ennen poislahtoa kaytiin myos kokeilemassa paikallista luistinkaukaloa. Valitettavasti tarjolla oli vain kaunoja, joten Jonin luistelu oli kaikkea muuta kuin sulavaa ja vauhdikasta Tais olla Jonin eka ja viimeinen kerta kaunoilla.
Puistossa lopulta lahtiessamme meilla olisi viela ollut aikaa suunnata rajalle ja viimeiseen junaan takaisin Hong Kongiin, mutta paatimme ottaa yon teemapuiston yhteydessa olevasta hotellista ja nauttia Kiinan upeista teemapuistoista viela toisenkin paivan ajan. Joten vappupaivan vietimme mini-Kiinassa. Jos joku viela muistaa mini-Suomen, niin naista kahdesta paikasta ei voi edes puhua samassa lauseessa. Yleisen vapaapaivan vuoksi puistoon oli eksynyt muutama paikallinenkin. Ja taas edustimme koko lantista maailmaan kahdestaan. En tieda monenko kiinalaisen kameraan meidat ikuistettiin, mutta ainakin kolme oli niin rohkeaa, etta uskalsi tulla pyytamaan yhteiskuvaa. Tiedetaanpa nyt milta tuntuu olla julkkis. Ja niin sita tuli nahtya koko Kiina yhdessa paivassa ja voin kertoa, etta Kiinan muuri oli vaikuttava jopa pienoiskoossa. Se vaan jatkui ja jatkui... Kun olimme saaneet kaksi muistikorttia tayteen kuvia ja kameran akun tyhjaksi, oli aika suunnata shoppailemaan. Olimme kuitenkin aivan puhki ja kun muistimme edellispaivan kauhut ostoskeskuksessa, paatimme jattaa edulliset vaateostokset seuraavaan Kiinan matkaan ja palata suorinta reittia takaisin Hong Kongiin.
Hyva etta jatettiin halppiskaman shoppailu Kiinassa valiin, silla paljon parempaa tavaraa ollaan nyt loydetty Hong Kongin aivan upeista vaateliikkeista kohtuuhintaan. Sunnuntaina tavattiin Hong Kongissa jo 10 vuotta asunut Eila, johon tutustuttiin Australiassa joulupaivan suomalaiskahveilla. Eila vei meidat Stanley Marketille shoppailemaan ja saatiin monta muovipussillista uutta vaatetta rinkantaytteeksi. Oli aivan ihana paiva ja paikallisen oppaan johdolla nahtiin monta puolta kaupungista, jotka muuten olisivat jaaneet nakematta. Paivan viela kruunasi illallinen Kiddin ja hanen tyttoystavansa kanssa. He veivat meidat syomaan kiinalaista ruokaa. Kadunvarsi ravintola naytti olevan ihan taynna, mutta me kaveltiin keittion lapi ravintolan takahuoneeseen syomaan. Eipa tuollaista turisti olisi ikina loytanytkaan, saati olisko sinne ollut ominpain edes asiaa. Ja ruoka oli siis erinomaista. Annettiin Kiddin tehda ruokatilaus ja pian edessamme oli siansuolta, kalanmahapaloja, nautaa makeassa kastikkeessa ja osteripaistosta. Ja kunnialla selvittiin syomapuikoillakin ruokailusta, onhan meilla onneksi 2 kuukauden rankka harjoittelu taustalla. Toki sulavammin se sujuu paikallisilta, joille kuulemma syomapuikot lyodaan kouraan jo 1-2 vuoden iassa.
Ollaan taysin Hong Kongin lumoissa, ihana kaupunki. Mahtavaa lopettaa tama Aasian kierros tanne. Mielenkiintoinen sekoitus itaan ja lantta. Silla erittain lansimainen paikka tama on, loytyyhan taalta jopa H&M seka IKEA. Kummassakaan ei olla tosin kayty, eli IKEA neitsyys on yha tallella. Viela viimeisen paivan shoppailut jaljella ja huomen iltana aloitetaan matka kohti koto Suomea. Islannista on muuten matkalla mantereelle uusi tuhkapilvi, toivottavasti se ei esta meidan kotiinpaluuta.
Ensimmaisena iltanamme vaeltelimme ja ihmettelimme pitkin Hong Kongin katuja. Jalleen olimme paasseet aivan erilaisiin maisemiin. Pilvenpiirtajien viidakko sai allistymaan viela matkan tassa vaiheessa. Mopoja ei luojan kiitos kaduilla nae, mutta nyt kaikki ihmiset ovat kaduilla, joten jalkakaytavilla on ruuhkaa. Vaihtelua se on sekin. Pimean tultua Hong Kongin pilvenpiirtajat heraavat eloon ja Hong Kongin lahden aareen keraantyy kansaa katsomaan loisteliasta valoshowta, jossa pilvenpiirtajia valaistaan musiikin tahtiin. Olimme siis myytyja heti ensimmaisesta illasta.
Seuraavana aamuna herasimme pulujen moykkaan ankeasta murjustamme. Paivan aloitimme vierailemalla Kiinan konsulaatissa viisumeja anomassa. Pienen lisamaksun jouduimme maksamaan, jotta saimme viisumit ennen viikonloppua. Virallisen osuuden jalkeen olikin aika vaihtaa asumusta asteen verran parempaan. Onnistuimme loytamaan samasta talosta kahta kerrosta alempaa paremman huoneen lahes samaan hintaan. Nyt huoneessa on kaakelit, oma vessa ja suihku ja muutenkin uusi vierasmajamme on inhimillisempi. Kun kamat oli saatu siirrettya niin oli aika tavata Hong Kongilainen ystavamme Kidd, johon tutustuimme jo Australiassa Phillip Islandin Amaroo Parkissa, jonne Kidd jai meidan jalkeemme toihin kuukauden ajaksi. Keskiviikkona museot Kowloonin alueella, missa majailemme, ovat ilmaisia. Museoita on tullut kierrettya niin runsaasti, etta monipuolisesta tarjonnasta valitsimme avaruus- ja tiedemuseot, jotka molemmat olivat vierailun arvoisia. Kun meilla nyt oli paikallinen opas, niin museoiden jalkeen kiertelimme vahan kaupunkia ja kavimme ottamassa muutaman turistikuvan Avenue of the Stars -kadulla, joka on Aasian versio Hollywoodin vastaavasta. Siella on kaikki Aasian kuuluisat filmitahdet saaneet nimensa katuun ja viela elossa olevat ovat kadenjalkensa sementtiin iskeneet. Muutaman jopa tunnistimme, suurimpina tahtina Bruce Lee, Chacie Chan seka Jet Li. Illan jo hamartyessa suuntasimme Hong Kongin kuuluisimmalle huipulle, Peakille, ihailemaan maisemia ja nauttimaan paikallisesta ruuasta. Kokeilimme myos paikallista erikoisuutta, jaakahvin ja -teen sekoitusta eli yinyangia. Nakymat huipulta olivat, jos kaytetaan kulunutta sanontaa, henkea salpaavat. Se oli yhta valomerta niin pitkalle kuin silma kantaa. Alas huipulta tulimme perinteisella tramilla, joka nousee huipulle paikoin 60 asteen kulmassa. Illan paatteeksi suuntasimme parille oluelle ja sovimme tapaavamme viela ennen lahtoamme.
Torstaina tiemme suuntasi Hong Kongin Disneylandiin. Ajattelimme, etta olemmekohan liian vanhoja moiseen, mutta itseasiassa paikan paalla oli erittain vahan lapsiperheita. Suurin osa oli nuoria pariskuntia tai sitten puku paalla olevia aasialaisia liikemiehia. Oli kylla mieleton naky nahda karusellin hevosilla ratsastamassa lauma bisnesmiehia. Hong Kongin Disneyland ei ole kovinkaan suuri, mutta kylla siella paivaksi riittaa tekemista. Valitettavasti koko paivan vaan satoi vetta taivaan taydelta. Vaeltelimme siis puistossa Mikki Hiiri -sadeviittoihin kaariytyneina. Kyseinen vaatekappale sai suuren suosion muunkin yleison keskuudessa. Sade ei kuitenkaan paivaa pahemmin pilannut. Voiko paiva olla huono, jos tormaat kadulla Plutoon, Nalle Puh tulee halaamaan sinua ja paaset poseraamaan Hessun kanssa. Mikki nahtiin useita kertoja, mutta etsimisesta huolimatta Aku jai loytamatta. Parasta antia puistossa olivat kaikki esitykset esim. Akun toilailut 3D-leffana oli taattua Disney laatua ja Leijonakuningas-show oli todella vaikuttava. Valitettavasti sateen takia muutama esitys ja paraati oli jouduttu perumaan, tosin tuskin joka esitykseen oltaisiin muutenkaan ehditty.
Kiinan viisumit olivat noudettavissa siis perjantai aamuna ja paatimme lahtea samantien vierailemaan Kiinan puolella. Repussa oli Mikki Hiiri -sadeviitat (koko viikonlopun paistoi aurinko), aurinkorasva ja vesipullo. Ehka vaihtokalsarit olisi ollut syyta pakata matkaan myos, silla pieni epailys oli siita selvitaanko saman vuorokauden puolella takaisin. Tosin ensimmaisten maassa olo tuntien aikana olimme lahes valmiit palamaan seuraavalla junalla takaisin. Emme loytaneet turisti-infoa mistaan, kaikki kyltit olivat vain kiinaksi, tuhannet myyjat ryntasivat koko ajan kimppuun repien paidan hihasta omaa liikettaan kohti. Oltiin kylla hataa karsimassa, pienta helpotusta toi erittain hyva lounas hienostoravintolassa ja Helin vain euron maksanut manikyyri. Sen jalkeen paatimmekin jattaa ostosparatiisin/-helvetin taaksemme ja suunnata Window of the World -nimiseen teemapuistoon. Mitaan tietoa ei ollut siita kuinka kaukana se on tai edes missa suunnassa, joten otimme taksin kulkuneuvoksemme. Pienella pelolla kylla ensimmaiset kilometrit matkustettiin, silla kuskikaan ei ollut kovin varma oikeasta suunnasta. Perille kuitenkin loydettiin todennakoisesti jopa suorinta reittia.
Window of the world sai meidat jo taksin ikkunasta kasin haukkomaan henkea, eika porttien sisapuolikaan tuottanut pettymysta. Puistosta loytyy maailman tunnetuimpien rakennusten ja luonnonihmeiden pienoismalleja. (yleensa suhteessa 1:15, joskus jopa 1:1) Puiston keskella on lahes aidon kokoinen Eiffel-torni, jonka huipulle mekin tottakai matkustettiin. Eipa siis tarvitse Ranskaan enaa pelkastaan sen takia matkustaa. Euroopan ja Aasian osiot ehdimme kierrella kaikessa rauhassa. Sen verran on tullut jo matkusteltua, etta aika monta paikkaa bongattiin, mitka ollaan nahty ihan alkuperaisinakin versioina. Amerikan mantereelle saapuessamme aurinko laski jattaen meidat pimeaan. Rakennukset toki oltiin valaistu komeasti, mutta esim. Grand Canyon jai nakematta ja Niagaran putoukset olivat kuivuneet yon ajaksi. Puisto oli uskomattoman hieno paikka, eika oltaisi millaan maltettu lahtea pois, mutta oli pakko lahtea etsimaan yopaikkaa. Tosin poislahtoa viivyttiin viimeiseen asti katsellen suurella areenalla esitettyja naytelmakatkelmia mm. Notre Damen kellonsoittaja nahtiin pikaversiona. Ja ennen poislahtoa kaytiin myos kokeilemassa paikallista luistinkaukaloa. Valitettavasti tarjolla oli vain kaunoja, joten Jonin luistelu oli kaikkea muuta kuin sulavaa ja vauhdikasta Tais olla Jonin eka ja viimeinen kerta kaunoilla.
Puistossa lopulta lahtiessamme meilla olisi viela ollut aikaa suunnata rajalle ja viimeiseen junaan takaisin Hong Kongiin, mutta paatimme ottaa yon teemapuiston yhteydessa olevasta hotellista ja nauttia Kiinan upeista teemapuistoista viela toisenkin paivan ajan. Joten vappupaivan vietimme mini-Kiinassa. Jos joku viela muistaa mini-Suomen, niin naista kahdesta paikasta ei voi edes puhua samassa lauseessa. Yleisen vapaapaivan vuoksi puistoon oli eksynyt muutama paikallinenkin. Ja taas edustimme koko lantista maailmaan kahdestaan. En tieda monenko kiinalaisen kameraan meidat ikuistettiin, mutta ainakin kolme oli niin rohkeaa, etta uskalsi tulla pyytamaan yhteiskuvaa. Tiedetaanpa nyt milta tuntuu olla julkkis. Ja niin sita tuli nahtya koko Kiina yhdessa paivassa ja voin kertoa, etta Kiinan muuri oli vaikuttava jopa pienoiskoossa. Se vaan jatkui ja jatkui... Kun olimme saaneet kaksi muistikorttia tayteen kuvia ja kameran akun tyhjaksi, oli aika suunnata shoppailemaan. Olimme kuitenkin aivan puhki ja kun muistimme edellispaivan kauhut ostoskeskuksessa, paatimme jattaa edulliset vaateostokset seuraavaan Kiinan matkaan ja palata suorinta reittia takaisin Hong Kongiin.
Hyva etta jatettiin halppiskaman shoppailu Kiinassa valiin, silla paljon parempaa tavaraa ollaan nyt loydetty Hong Kongin aivan upeista vaateliikkeista kohtuuhintaan. Sunnuntaina tavattiin Hong Kongissa jo 10 vuotta asunut Eila, johon tutustuttiin Australiassa joulupaivan suomalaiskahveilla. Eila vei meidat Stanley Marketille shoppailemaan ja saatiin monta muovipussillista uutta vaatetta rinkantaytteeksi. Oli aivan ihana paiva ja paikallisen oppaan johdolla nahtiin monta puolta kaupungista, jotka muuten olisivat jaaneet nakematta. Paivan viela kruunasi illallinen Kiddin ja hanen tyttoystavansa kanssa. He veivat meidat syomaan kiinalaista ruokaa. Kadunvarsi ravintola naytti olevan ihan taynna, mutta me kaveltiin keittion lapi ravintolan takahuoneeseen syomaan. Eipa tuollaista turisti olisi ikina loytanytkaan, saati olisko sinne ollut ominpain edes asiaa. Ja ruoka oli siis erinomaista. Annettiin Kiddin tehda ruokatilaus ja pian edessamme oli siansuolta, kalanmahapaloja, nautaa makeassa kastikkeessa ja osteripaistosta. Ja kunnialla selvittiin syomapuikoillakin ruokailusta, onhan meilla onneksi 2 kuukauden rankka harjoittelu taustalla. Toki sulavammin se sujuu paikallisilta, joille kuulemma syomapuikot lyodaan kouraan jo 1-2 vuoden iassa.
Ollaan taysin Hong Kongin lumoissa, ihana kaupunki. Mahtavaa lopettaa tama Aasian kierros tanne. Mielenkiintoinen sekoitus itaan ja lantta. Silla erittain lansimainen paikka tama on, loytyyhan taalta jopa H&M seka IKEA. Kummassakaan ei olla tosin kayty, eli IKEA neitsyys on yha tallella. Viela viimeisen paivan shoppailut jaljella ja huomen iltana aloitetaan matka kohti koto Suomea. Islannista on muuten matkalla mantereelle uusi tuhkapilvi, toivottavasti se ei esta meidan kotiinpaluuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)