Raadantaa Lewis Farmilla

Kohta kolme viikkoa olemme putkeen tehneet toita Lewis Farmilla kesakurpitsoja poimien, lajitellen ja pakaten. Olemme molemmat nyt saannollisesti pakkaamossa toissa viela kun muut lahtevat kotiin. Saamme joka paiva tunnin tai pari enemman kuin muut, joten se tietaa myos enemman rahaa. Pisimmillaan paiva on venynyt kahteentoista tuntiin, mutta normaalisti olemme toissa 7-9 tuntia. Ylityokorvauksista ja tyoergonomiasta taalla ei ole kuultukaan. Pellolla alaselka on kovalla koetuksella ja pakkamossa ylaselka, joten meilla on koko selka nyt saanut kasittelyn. Pakkaamoon paasy oli meille pelastus, silla pelkkaa poimimista ei jaksaisi tehda. Pellolla me olemme enaan vain aamuisin ja kun muut jatkavat pellolla niin me siirrymme pakkaamoon. Aamuisin poimimimme squasheja eli ilmeisesti suomeksi keltakurpitsoja. Ne ovat todella hankalia ja kaikki inhoavat niiden poimimista. Ne ovat hyvin piilossa viidakkoa muistuttavissa puskissa ja niita selka kumarassa etsiessa ei paljon naurata. Hyvin kuitenkin toistaiseksi jaksetaan joka paiva toihin lahtea, mutta tauolla otetaan rennosti... (takana squash-aamu)


Juhannusta me vietimme myos tyon merkeissa. Pellolla ollessa rupesi taivaalta satamaan lunta, mustaa lunta jota taalla sataa taman tasta kun sokeriruokoa poltetaan. Ayr ja Burdekin alue on Australian sokeriruo'on suurin tuottaja, joten joka paiva naemme suuria paloja kun sita poltetaan ennen keruuta. Juhannuksen (ja viikonlopun) kunniaksi kaikki Laiskan Liskon asukit laksimme Queens Hotelliin juhlimaan. Ilta ulkona teki hyvan savayksen tyoputken keskella, vaikka tosin seuraavana paivana toihin pitikin. Onneksi vasta kymmeneksi. Tata kirjoittaessa on taas lauantai, joten otamme jalleen suunnaksi Queensin. 20 paivaa olemme nyt putkeen toita tehneet ja ehka ensi viikolla pidamme yhden vapaapaivan.

Mukavuutta hostelliasumiseen tuo yhteiset illalliset. Olemme nauttineet jo jos jonkinmoisia sapuskoja joten ensi viikolla voisi olla meidan vuoromme tehda jotain suomalaista. Yhtaan ehdotuksia mita se voisi olla?

Friggin zucchinis

Kaksi viikkoa toiden odottelua Laiskan Liskon Majatalossa Ayrissa tuotti tulosta ja nyt olemme toissa farmilla poimimassa kesakurpitsoja. Tyo on aarimmaisen rankkaa, jossa selka joutuu todella koville. Tosin puolentoistaviikon jalkeen Heli ylennettiin pakkaamaan kesakurpitsoja aina silloin talloin. Jonille on ilmeisesti myos luvassa ylennys lajittelemaan kurpitsoja pakkaamoon. Tunteja ei viela ole kauheasti kertynyt koska teemme joka toinen paiva vain puolipaivaa, mutta ehka jos paasemme saannollisesti myos pakkaamaan niin saisimme jopa vahan rahaa saastoon. Silti ei paivaakaan kulu ettei lopettaminen kavisi mielessa, silla kun selkavaarana raadat pellolla niin vakisinkin ajattelee, etta minka ihmeen takia oikein raadaan taalla helteessa selka jatkuvassa oikosulussa. Saattaa olla, etta kolme viikkoa toita saa riittaa, silla kenenkaan psyyke eika kroppa kesta nain kovaa rasitusta sen kauempaa. Kuvassa porukkaa Laiskasta Liskosta, jotka tyoskentelevat Lewis Farmilla. Vasemmalta; Japani, Irlanti, 2x Suomi, Englanti ja Saksa.


Toiden alkamisen odottaminen oli lahes yhta rasittavaa kuin tyo pelloilla. Kahden viikon aikana katsoimme tukuittain elokuvia, pelasimme korttia, teimme palapeleja ja tylsistyimme kuoliaiksi. Nyt kun tyot ovat alkaneet ei enaa vapaapaivia olekaan silla tyoskentelemme joka paiva. Ainoana huvina nyt onkin jutella kavereiden kanssa ja kayda silloin talloin lahikylan uima-altaalla. Paikallinen uima-allas on kiinni, silla taalla on talvi (paivisin yleensa 27-30 astetta). 13 kilometrin paassa on ranta, mutta Suomessakin on parempia rantoja ja sen lisaksi, etta se on surkea, voi siella olla krokotiileja seka myrkyllisisa meduusoja. Tama tosiasia ottaa todella pattiin, silla lahikaupunkien rannat ovat kuin paratiisista (Townsville, Bowen seka Airlie Beach).

Ayrin kaupunkikaan ei ihmeita tarjoa, joten paljon aikaa olemme viettaneet hostellissa ihmisiin tutustuen. Asumme kahden hengen huoneessa ja jaamme oleskelu- seka keittiotilat talla hetkella irlantilaisen pariskunnan kanssa. Aikaisempi kamppiksemme, englantilainen laskuvarjohyppyohjaaja Mike (kuvassa), opiskelee taalla lentolupakirjaansa. Hanen mukanaan paasimme lentamaan Cessna pienkoneella ympari lahiseutuja ja teimme ylilennon kaupungin ylla 1000 jalassa. Mukavia ihmisia taas kerran ollaan tavattu ja tyoporukkakin meidan farmilla on hyva. Hostellissa on yksi kanadalainenkin, joten vihdoinkin paasin juttelemaan jonkun kanssa jaakiekosta. Hemmettiin kaikki kriketti ja rugby. Ainoa jarkeva laji taalla on Australian Rules Football eli footy, jota pelataan ovaalin muotoisella krikettikentalla. Peli on todella mielenkiintoista ja nopeaa ja paikalliseen tyyliin sisaltaa paljon hulluja saantoja, mutta on ehdottomasti jarkevin peli talla mantereella.



Koitamme sinnitella toissa viela muutaman viikon ja saada senverran rahaa kasaan, etta paasisimme sukeltelemaan Suurelle Valliriutalle. Ainakin kolmen neljan paivan reissu on tahtaimessa.