Rauhaisa joulunaika

Jos viimeiset pari kuukautta ollaan taas matkattu paikasta toiseen ihailemaan sita ja tata, niin nyt viimeiset pari viikkoa ollaan vietetty hiljaiseloa aivan vaan paikallaan. Viime viikko asustettiin tuttaviemme Paavon ja Tuulan huushollissa, heidan ollessa lomareissulla. Talonvahtimisen lisaksi hoidettavanamme oli kissa ja koira. Koira alkoi vaatimaan aamukavelya aina siina puoli kuuden aikaan aamusta -viimeistaan, joten opittiinpa mekin menemaan aikaisin nukkumaan. Eipa siina, ei iltaisin mitaan suurempaa tekemista oikein ollutkaan. Yhtena iltana yritettiin katsoa leffaa telkkarista, mutta taalla on mennyt tuo mainostouhu ihan ylitte, joten leffan juonen seuraaminen keskeytyi vahan valia. Pahimmillaan mainoksia tuli 10 minuutin valein ja mainokset kestivat aina sellaisen viitisen minuuttia. Suoranaista karsimysta. Katottiin jalkeenpain etta leffan kesto olis ollut yhteen menoon noin kaksi tuntia, mutta mainosten kanssa kesto oli lahes 3 tuntia...


Sen verran kokkaamisesta innostuttiin silla viikolla, kun paastiin pitkasta aikaa keittioon jossa on kaikki mukavuudet ja erityisesti myos uuni, etta leivottiin jalleen kerran karjanpiirakoita. Aletaan olemaan siina touhussa aikamoisia mestareita. Lisaksi mina tein porkkanalaatikoita pakkaseen joulua varten ja Joni teki oman pravuurinsa eli perunalaatikon.

Paavon ja Tuulan kotiutuessa, me tungettiin tavaramme autoon ja jatkettiin matkaa. Onneksi pitkalle ei tarvinnut menna, siirryttiin nimittain vain seuraavaan kaupunkiin muutaman kilometrin paahan. Tuttavamme Annelli nimittain lahti viettamaan joulun aikaa sukunsa kanssa muualle pain Australiaa, joten meista tuli jalleen talonvahteja. Rauhaisa elamamme siis sai jatkoa muutamalla viikolla. Ulkona on niin valtaisan kuumakin koko ajan, etta me ollaan nyt aivan kyhjotetty sisatiloissa ilmastoinnista nauttien. Rannallekaan ei viiti lahtea, kun uimaan ei juuri nyt kannata menna. Tuohon rannikolle kun on saapunut hurjat maarat meduusoja, ei niita vaarallisimpia, mutta ikavan palovamman niihinkin tormatessa saa. Kerran ollaan laguunilla kayty vilvoittelemassa ja muutamia kertoja ollaan kayty kahvittelemassa alueen suomensukuisten asukkaiden luona, mutta muuten siis ollaan oltu aivan kotihiirina. Mikas tassa tosin ollessa, talo on valtaisa linna, jossa on kuusi makuuhuonetta, telkkaria voi katsoa upottavissa nojatuoleissa lohoten, alakerrassa on iso snookerpoyta ja jopa sauna loytyy.

Joulumme oli erittain suomalainen. Joulusaunottiin aamupaivalla ja sen jalkeen herkuteltiin laatikoilla, kinkulla ja lohella. Joulurauhan julistuskin nahtiin livena netista, tosin taalla oli kello jo silloin kahdeksan illalla. Joulupukki ei tosin osannut meilla tulla kaymaan, pitaa ensi vuonna ilmoittaa osoite tarkemmin. Parhainta joulussa oli puhelut sinne kotisuomeen. Siina tulikin heti muutaman tunnin edesta vaihdeltua kuulumisia. Ja kuultiinpa ensimmaista kertaa kummipojankin puhetta.


Muutama paiva on viela jaljella tata paikallaanoloa, silla tarkoituksena on lahtea Sydneyhyn uutta vuotta juhlistamaan. Tahdon paasta nakemaan sen kuuluisan ilotulituksen Sydneyn satama-alueella. Tuleepahan samalla nahtya kavereitakin, silla useat muutkin ovat ottaneet juhlinnan kohteekseen Sydneyn. Sita en vaan tieda, etta miten mut saa siella pidettya poissa kaikista niista upeista vaatekaupoista. Taalla kun alkoi tapaninpaivana suuret alennusmyynnit ja shoppailemaan tekisi niin alyttomasti mieli.

Uusi-Seelanti valloitettu

Kaytiin ajamassa Dunedinissa maailman jyrkin katu ylos ja alskin se oli tultava. Oli sitten meinaan jyrkka! Ylos ajaessa tuntui, etta kohta mennaan katon kautta ympari ja alas tullessa naytti, etta tie katoaa tyhjyyteen. Hienoa touhua. Ihmeteltiin vain, etta mitenkahan kadun varrella asuvat piruparat paasevat talvisin kotiinsa?

Paratiisi maan paalla loytyi talla kertaa Tunnel Beachilta, jonne paasi vain kallioon louhittua tunnelia pitkin laskeutumalla. Olimme onnekkaita kun saimme rannan kokonaan itsellemme vahaksi aikaa ja aurinkokin paistoi eika tuullut yhtaan. Muutamina viime paivina ollaan saatu kulkea jopa t-paidassa ja shortseissa. Auringon laskiessa tosin on taas jaatavan kylma.




Hyva saa suosi myos kun teimme kenties hienoimman jutun koko matkalla. (Skydive ja bungy olivat jotain ihan muuta.) Aina kun paasee lahelle luontoa ja kokemaan jotain ainutlaatuista niin se saa unohtamaan kaiken muun. Paasimme nimittain uimaan delffiinien kanssa. Maailman harvinaisimpien ja pienimpien Hector-delffiinien kanssa lahella Akaroaa. Meilla kavi viela erityisen hyva saka kun loysimme kuuden delffiinin parven joiden kanssa sitten pulahdimme hyiseen veteen. Naputtelimme kivilla aania vedenalla ja delffiinit olivat erittain uteliaita ja uivat aivan vieresta. Helista tuli todellinen delffiinikuiskaaja silla ne kiersivat Helia ympari ja menivat aina ensimmaisena hanen luokseen. 40 minuuttia vietimme kylmassa vedessa ja se tuntui aivan liian lyhyelta ajalta viettaa naiden upeiden elainten kanssa.


Akaroa oli mukava pikkukyla, josta loytyi paljon taidegallerioita seka viihtyisia ravintoloita ja kahviloita. Akaroa sijaitsee pienella niemimaalla ja on ymparoity korkeilla kukkuloilla, joiden laelle ajoimme yopymaan. Saimme siis yksityisen yopaikan nakoalalla. Auringon mennessa mailleen olimmekin sitten kokonaan pilvessa. Seuraava aamu toi jalleen automurheita kun toinen eturengas oli tussuna. No eipa hatia. Varovaisesti tultiin alas kukkuloilta ja kylan ainoa autokorjaamo hoiti homman puolessa tunnissa ja edullisesti ilman kuittia.

Kun ajoimme aivan Uuden-Seelannin etelarannikkoa (kannattaa harkita tarkkaan lahteeko etelanlomalle silla siella on kylma!) niin pysahdyimme paikkaan nimelta Cannibal Bay Sielta loysimme merileijonia, joita kyseisessa lahdelmassa pitaisi asustella. Kun niita laksimme etsimaan (eskimoiksi naamioituneina) niin toivoimme nakevamme edes vilahduksen. Hetken matkaa rantaa kaveltyamme huomasimme jonkun suuren moykyn rannalla. Menimme lahemmas ja luulin jo, etta lehma on tullut rannalle makoilemaan. Miksi ihmeessa? Ei ollut lehma vaan valtava merileijona uros, joka nukkui reporankana rannalla. Ei menty ihan kauhean lahelle. (Ehka turhankin lahelle kuitenkin.) Tuurimme jatkui silla naimme lisaksi emon poikasensa kanssa telmivan rantavedessa. Kannatti siis hetki hytista tuulisella rannalla.


Nyt olemme jo reissun viimeisessa maaranpaassa Christchurchissa, josta lennamme ylihuomenna Sydneyhyn. Aurinko paistaa ulkona ja meita odottaa tanaan viela Kornin pesu ja siivous palautusta varten seka illalla viela palkitsemme itsemme onnistuneesta saastojen tuhlaamisesta menemalla teatteriin katsomaan musikaalikomediaa. Huomenna jannitetaan sitten saadaanko me Wickedilta parin paivan vuokra takaisin niinkuin lupasivat.


Kuvassa Christchurchsin noita, joka paasaa kirkon edessa paivittain ja kaupunki vielaa maksaa sille palkkaa.