Paluu Hunteriin

Vuoden matkustamisen jalkeen paluu Hunterin kauniisiin maisemiin tuntui hyvalta, varsinkin kahden viikon Sydneyssa oleskelun jalkeen. Sydneyssa oli jo kuuma, mutta se ei ollut mitaan verrattuna Hunterin paahtavaan kesailmastoon. Taalla olisi viela tarkoitus tehda toitakin. Pelkka ajatuskin toista hikoiluttaa. Toiden alkua kuitenkin innolla odotettiin, silla rakas automme verotti jalleen matkabudjettiamme uusien jarrupalojen ja -levyjen seka rasvakouran hitonmoisen tuntitaksan muodossa.

Viime vuoden majapaikkamme Hunter Valleyn YHA oli pakko vaihtaa Cessnockin ainoaan leirintaalueeseen, silla YHAn uudet omistajat eivat enaan salli telttailua hostellin pihamaalla. Tarkoitus oli joka tapauksessa etsia huonetta vuokralle, mutta jaakylma vastaanotto leikkarilla nopeutti prosessia tuntuvasti. Nain poimintakauden kynnyksella leikkari alkaa kuhista poimijoista ja heidan teltoistaan ja karavaaneistaan. Paljon on nuoria matkalaisia, tosin myos jo elakeikaisia reissaajia saapunut poimintakauden ajaksi tyoskentelemaan kuka mihinkin hunterin n. 140:sta viinitilasta. Leirintaalueen politiikka on erotella nuoret poimijat ja parempi vaki toisistaan ja laittaa poimijat allekirjoittamaan kaksi liuskaa saantoja, joissa muunmuassa todetaan, etta asiakas voidaan heittaa ulos leikkarilta ilman mitaan syyta, ilman ennakkovaroitusta ja ilman hyvitysta viikkovuokrasta. Taman viela jotenkin sulatimme, mutta kun olimme maksaneet ensimmaisen viikon niin nyrpea tati vetaisi hihastaan kaksi ranneketta, joilla kuulemma erotellaan parempi viinituristi-porukka surkeista backpackereista. Saksalaiset ystavamme totesivat tahan, etta nain natsisaksassakin eroteltiin juutalaiset muusta vaestosta.

Viilea ilmapiiri siis vallitsee ainoalla leikkarilla, joka voisi muuten olla hyvinkin viihtyisa paikka asua kauden ajan kaikkien muiden poimijoiden kanssa. Paikan parasta antia ilmanmuuta oli kaksi uima-allasta seka poreallas, joiden luona tuli vietettya pari paivaa pelkastaan loikoillessa ja puhelinsoittoa Tyrrellsilta odotellessa. Halusimme kuitenkin pois leikkarilta ja nukkumaan oikeaan sankyyn, joten paatimme ottaa yhteytta paikalliseen kaveriimme viime vuodelta jos vaikka hanella olisi tietoa vapaasta huoneesta Cessnockissa. Kavi saka ja saimme sita kautta vuokrattua huoneen ja vielapa halvemmalla viikkovuokralla kuin leikkarilla. Emme sitten edes koko maksettua viikkoamme olleet leikkarilla, saavuimme sinne keskiviikkona, saimme tiedon huoneesta torstaina, kavimme katsomassa sita perjantaina ja muutimme sunnuntaina. Saimme jopa pari ilmaista yota kaupanpaalle.

Talo on oikein viihtyisa ja huoneemme on tyylikkaasti sisustettu. Talon kahdessa muussa makuuhuoneessa majailee kaksi miesta, joista toinen on talon omistaja. Lisaksi seuranamme on kaksi isoa hyvatapaista koiraa seka 7 kuukauden ikainen elavainen ja todella aanekas kissanpentu ninja. Omaa keittiota ja omaa rauhaa osaa arvostaa kun on joutunut jakamaan nelja keittolevya kymmenien ihmisten kanssa. Ilmastoinnistakaan 40 asteen helteessa ei ole haittaa. Ja ehka ainoan kerran elamassamme meilla on oma viinitarha takapihalla. Sen sadosta olisi tarkoitus lahiviikkoina tehda viinia.






On yksi asia mika Hunter Valleyssa on must, eli tietenkin viininmaistelukierrokset viinitiloilla. Nyt kun aikaa ennen toiden alkua on ollut niin kahteen otteeseen olemme tehneet omatoimisen kierroksen ja maistelleet upeita semillon (Hunterin ominais rypale) ja chardonnay valkkareita seka paljon paljon erinomaisia punkkuja, Shiraz, Cabernet Sauvignon, Merlot, Pinot Noir ja hienoja sekoituksia. Useimmissa paikoissa on tarjolla myos mahtavia jalkiruokaviineja seka makunystyroita kutkuttelevia portviineja. Joistakin paikoista loytyy myos juusoja ja oliiveja, sun muuta pikkupurtavaa ja kaikki kasittamatonta kylla ilmaista vaikket mitaan ostaisikaan. Ei voi kuvitella parempaa tapaa viettaa paivaa. Pitaa tosin muistaa hommata kuljettaja, silla seitseman viinitilan jalkeen saattaa olla jo huomaamattaan hauskasti humalassa. Tama ei sinallaan ole mikaan ihme, silla parhaimmillaan yhdessa paikassa sinulle tarjoillaan sanotaan vaikka 6 valkkaria, 6 punkkua, 2 jalkiruokaviinia ja viela siihen paalle 2 portviinia. Eika annoksissa yleensa nuukailla. Teimme yhden kierroksen saksalaisten kanssa, mutta kylla tuli Megapauloja ikiva kun ei saksalaisten turnauskestavyys tahtonut riittaa.




Austalian Open -tennisturnaus on parhaillaan meneillaan ja sita tulee tiiviisti seurattua. Kaytiin jopa uhmaamassa helletta ja otimme vuoden ensimmaisen tennisottelun ja hikoilimme pari sangollista tunnin uurastuksen aikana. Tennisvaltikka pysyi tukevasti minun (Joni) hallussa ottelun paattyessa suoraan kahdessa erassa 6-2, 6-3.

Lopulta kaivattu soitto tuli ja paasimme aloittamaan tyot tiistaina 19. paiva. Kuudelta aamulla karautimme Tyrrellsin pihaan, mutta emme olleet heranneet onnellistan tahtien alla vaan Hondamme paatti tehda meille taas tepposet. Laitoin parkkivaihteen paalle ja samssa totesin, etta nyt ei kaikki ole kohdallaan, silla moottori piti todella pahaa metelia. Koitin sammuttaa auton, mutta avain oli jumittunut taysin. Lopulta kun autoa ei saanut avaimella sammumaan niin oli pakko kiskaista virrat irti konepellin alta. Virtalukko oli jumittunut starttiasentoon ja starttimoottori koitti startata autoa yhtamittaa. Ei siina auttanut kun paivan paatteeksi hinauttaa auto taas korjaamolle ja sopia seuraavaksi paivaksi kyyti toihin. Heti seuraavana paivana virtalukko oli vaihdettu ja valuutta vaihtoi jalleen omistajaa ja me saimme kulkuneuvomme takaisin. kolmantena tyopaivana helle rupesi hipomaan sietokyvyn rajoja kun mittari varahti 40 asteen paremmalle puolelle. Loppuviikosta on luvattu aina vaan kuumempaa kelia. Eipahan ainakaan tarvitse palella, mutta rajansa sentaan kaikella. Tasta eteenpain aika kuluu varmasti toita tehdessa ja mika ettei viineja maistellessa.

Ajantappoa

Vuosi vaihtui, mutta elama jatkuu. Meidan elama on nyt tallaista ajantappamista, kun odotellaan toiden alkamista. Onneksi majoitus Sydneysta loytyi tutusta talosta Newtownista, talla kertaa vaan yksikaan huoneista ei ollut tyhjillaan, joten meidat majoitettiin olohuoneen lattialle. Ei pitaisi valittaa, kun on ilmainen majoitus, mutta ei kyseisessa talossa oleskelu mitaan herkkua ole. Talo nimittain on lahoamassa joka kulmalta. Kun joku on ylakerran suihkussa, vesi tulee katosta lapi. Pitaa siis erittain varovasti kulkea kaytavalla seinan vieressa, jottei saa likavesia niskaansa. Viime vuonna harminamme oli keittion miljoonat torakat, nyt niita ei ole enaa nakynyt. Torakatkin ovat siis paattaneet, etta asunto ei ole enaa asumiskelpoinen. No, onneksi Tyrellsilta soittivat, etta rypaleet alkavat olemaan poimintakelpoisia ja tyot alkavat nailla nakymin kuun puoli valissa.

Paivamme kuluvat aamulenkkeilen ja telkkaria katsoen. Ollaan tosiaan kayty aamuisin holkkaamassa laheisessa puistossa ja on ollut kiva huomata, etta joka aamu jaksaa vahan paremmin ja pidemmalle. Ihan ei kuitenkaan viela menna ilmoittautumaan maratoonille tai Australian Ironman-kisaan. Ironman kisaan kun kuuluu lahes 4 kilometria uintia, sen jalkeen 180 kilsaa pyorailya ja siihen paalle viela maratooni. Hullua porukkaa. En tieda miten joku pystyy sellaiseen suoritukseen yhden paivan aikana, varsinkaan 30-40 asteen helteessa?

Telkkarista ollaan seurattu nyt myos tennista. Viime viikolla oli Brisbane International, jossa myos Jarkko Nieminen pelasi, tosin han havisi heti ensimmaisen pelinsa todella torkeasti aaneen kiroillen. Se turnaus loppuu tanaan, mutta ei huolta silla tanaan alkoi Sydney Medibank-turnaus ja sen jalkeen on vuorossa jalleen Australia Open, Melbournessa. Australia Openia ei paasta siis tanakaan vuonna katsomaan, mutta kattoo josko tanne Sydney turnaukseen olis viela lippuja jaljella.

Valitettavasti telkkari tarjoilee myos urheiluantinaan krikettia. Voiko tylsempaa ja tyhmempaa pelia enaa keksia. Porukka seisoskelee valtavalla stadionilla ja kattelee, kun yks aija heittaa palloa sadattakahdeksattakymmenetta kertaa. Koko viime viikon Australia pelasi Pakistania vastaan ja meidan mielesta oli jo ihan sama kumpi voittaa, kunhan vaan koko peli paattyis. Lopulta Australia sen kai voitti, mutta uutiset jaksoivat hehkuttaa pelin ns.huippuhetkia viela pari paivaa pelin paattymisen jalkeenkin. Lopulta kun oltiin onnellisia, etta nyt se on ohi, niin kuultiin, etta kyseiset maat aloittavat kai uuden pelin toisiaan vastaan. Itku paasee, mutta onneksi telkkarin vakiovarusteisiin kuuluu nykypaivana kaukosaadin kanavan vaihtamista varten.

Ollaan me sentaan valilla kayty talon ulkopuolellakin. Kavereiden kanssa kayty jopa istumassa iltaa ja Sydney suomalaisnuorten baaritapahtumaan osallistuttiin. Ja lauantaina lahdettiin juhlistamaan Australiassa olomme vuosipaivaa. Sattuipa viela niin sopivasti, eta lauantaina oli Sydney Festivalin first night, jolloin kaupungissa on ilmaiskonsertteja monen tunnin ajan. Viime vuonna ei viela tunnettu paikallisten tapaa aloittaa juhliminen jo iltapaivalla ja saavuttiin silloin paikalle vasta viimeisten esiintyjien aikana. Tana vuonna oltiin paikalla alusta saakka. Muutamia aika onnettomia esityksia nahtiin, muutamia aika hyvia ja muutamia erinomaisia. Paaesiintyjaksi oli hankittu Al Green niminen pastorimies Yhdysvalloista. En tieda sanooko nimi kellekaan mitaan, minulle ei ainakaan, vaikka sitten kylla kaksi kappaletta tunnistettiinkin. Upea aani miehella oli ja australialaiset hanet ainakin tiesi ja laulujen sanat olivat hallussa. Ja siina jai Provinssin paalavan yleisomaarat selkeasti kakkoseks, kun Sydney keskuspuistoon rakennetun esiintymislavan luona oli muutama satatuhatta ihmista. Silti vessoihin eika kaljateltalle tarvinnut jonottaa. Ja kaljan myynti pisteita oli sen lavan laheisyydessa vain 4 kappaletta. Muutenkin tunnelma oli todella leppoisa. Tallaista toivoisin myos Suomeen.

New Year 2010 in Sydney

Uuden vuoden aattona saavuimme jo neljannen kerran Sydneyhyn. Majoituimme taas Newtowniin, missa punkkaamme ainakin toistaiseksi. Joulunaika Annelin talossa oli erittain hieno, mutta nyt oli aika jatkaa matkaa. Pakkasimme kamamme (mita on aivan liikaa) uskolliseen Hondaamme ja huomasimme olevamme taas tien paalla mika tuntui pitkasta aikaa hienolta. Sydneya kohti ajellessa paatimme koukata Hunter Valleyn kautta ja haistella vahan tunnelmia siellapain. YHAn - jossa viime vuonna asuimme - omistajat ovat vaihtuneet, joten systeemit muuttuvat ja meidan on ehkapa majoituttava taksi vuodeksi leirintaalueelle. Uudet omistajat eivat viela ole paattaneet saako YHAn pihalla telttailla. Sauna siella olisi ja paljon hyvia muistoja viime vuodelta, joten sinne kovasti haluaisimme menna. Ei koukkaus mikaan turha kuitenkaan ollut silla YHAan oli saapunut paketti Parkanosta. Kyseinen Suomi-ikava-paketti sisalsi muunmuassa Karhu-olutta, joka nostatti hymyn huulille. Kiitos.

Kunhan olimme saaneet kamamme taas Newtowniin niin olikin jo aika kiiruhtaa kohti satamaa vartoamaan ilotulitusta. Muutamalla muullakin oli sama suunnitelma, joten paikalla piti olla hyvissa ajoin. Olimme asemissa jo yhdeksan tuntia ennen h-hetkea ja saimme viela valita hyvin paikkamme. Siita eteenpain ihmisvirta jatkuikin katkeamattomana kolme tuntia siihen asti kunnes sataman portit viimein kuusi tuntia ennen keskiyota suljettiin ja loppujen oli jaatava sataman ulkopuolelle. Paikka oli ammuttu taytteen ihmisia. Vahingossa tormasimme saksalaisiin tyokavereihimme Inghamista ja yhdessa aloitimme tuskastuttavan odotuksen. Parhaimmat olivat tulleet odottamaan jo edellisena iltana varmistakseen eturivin paikkansa.




Aluksi hieman juteltiin, sitten tylsittyttiin, juteltiin hieman lisaa, nukuttiin ja hopistiin. Pelikortit muistan varmasti ottaa mukaan seuraavalla kerralla. Yhdeksalta saimme hieman esimakua kun perheille tarkoitettu lasten ilotulitus antoi viitteita siita mita tuleman piti. Kaikki nousivat seisomaan ja hurrasivat, taputtivat ja hihkuivat innoissaan. Kahdeksan minuuttia riemua ja viel kolme tuntia odotusta. Viimein kellon lyodessa yksitoista ihmiset rupesivat kuumeisesti liikehtimaan ja hakemaan hyvia asemia. Mekin kerasimme itsemme ja lahdimme karkkymaan eturivin paikkoja. Aina kun joku porukka nousi seisomaan niin paasimme puikkelehtimaan lahemmas kaidetta. Lopulta olimme ihan eturivissa ja viela puoli tuntia h-hetkeen. Nyt kaikki jo seisoivat ja odotuksen lampiman vareilyn pystyi aistimaan ilmassa. Viimeinkin kello oli lahes kaksitoista ja laskenta alkoi; 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, HAPPY NEW YEAR! Raketit rajahtivat yotaivaalle ja harbour bridge syttyi tuleen seka takana olleiden pilvenpiirtajien katoilta rajahti lisaa raketteja. Show kesti 12 minuuttia ja nyt on aika kysya, kannattiko ajaa reilu 1000 kilometria ja odottaa 9 tuntia vain 12 minuutin tahden? Kannatti. Mieleton show. Paikalle ilotulitusta katsomaan oli saapunut 1,5 miljoonaa ihmista enenmman kuin viime vuonna Seinajoelle. Muistamme tapahtuman lopun ikaamme.









Nyt meilla on edessamme lisaa odotusta kun odotelemme, etta tyot Hunter Valleyssa alkaisivat. Viime aikaisten sataiden vuoksi poimintakausi saattaa viivastya viikolla, joten kahden kolmen viikon odotus voi olla tiedossa. Erittain hyvaa uutta vuotta kaikille. Tehkaa omasta vuodestanne 2010 ikimuistettava.