Ajantappoa

Vuosi vaihtui, mutta elama jatkuu. Meidan elama on nyt tallaista ajantappamista, kun odotellaan toiden alkamista. Onneksi majoitus Sydneysta loytyi tutusta talosta Newtownista, talla kertaa vaan yksikaan huoneista ei ollut tyhjillaan, joten meidat majoitettiin olohuoneen lattialle. Ei pitaisi valittaa, kun on ilmainen majoitus, mutta ei kyseisessa talossa oleskelu mitaan herkkua ole. Talo nimittain on lahoamassa joka kulmalta. Kun joku on ylakerran suihkussa, vesi tulee katosta lapi. Pitaa siis erittain varovasti kulkea kaytavalla seinan vieressa, jottei saa likavesia niskaansa. Viime vuonna harminamme oli keittion miljoonat torakat, nyt niita ei ole enaa nakynyt. Torakatkin ovat siis paattaneet, etta asunto ei ole enaa asumiskelpoinen. No, onneksi Tyrellsilta soittivat, etta rypaleet alkavat olemaan poimintakelpoisia ja tyot alkavat nailla nakymin kuun puoli valissa.

Paivamme kuluvat aamulenkkeilen ja telkkaria katsoen. Ollaan tosiaan kayty aamuisin holkkaamassa laheisessa puistossa ja on ollut kiva huomata, etta joka aamu jaksaa vahan paremmin ja pidemmalle. Ihan ei kuitenkaan viela menna ilmoittautumaan maratoonille tai Australian Ironman-kisaan. Ironman kisaan kun kuuluu lahes 4 kilometria uintia, sen jalkeen 180 kilsaa pyorailya ja siihen paalle viela maratooni. Hullua porukkaa. En tieda miten joku pystyy sellaiseen suoritukseen yhden paivan aikana, varsinkaan 30-40 asteen helteessa?

Telkkarista ollaan seurattu nyt myos tennista. Viime viikolla oli Brisbane International, jossa myos Jarkko Nieminen pelasi, tosin han havisi heti ensimmaisen pelinsa todella torkeasti aaneen kiroillen. Se turnaus loppuu tanaan, mutta ei huolta silla tanaan alkoi Sydney Medibank-turnaus ja sen jalkeen on vuorossa jalleen Australia Open, Melbournessa. Australia Openia ei paasta siis tanakaan vuonna katsomaan, mutta kattoo josko tanne Sydney turnaukseen olis viela lippuja jaljella.

Valitettavasti telkkari tarjoilee myos urheiluantinaan krikettia. Voiko tylsempaa ja tyhmempaa pelia enaa keksia. Porukka seisoskelee valtavalla stadionilla ja kattelee, kun yks aija heittaa palloa sadattakahdeksattakymmenetta kertaa. Koko viime viikon Australia pelasi Pakistania vastaan ja meidan mielesta oli jo ihan sama kumpi voittaa, kunhan vaan koko peli paattyis. Lopulta Australia sen kai voitti, mutta uutiset jaksoivat hehkuttaa pelin ns.huippuhetkia viela pari paivaa pelin paattymisen jalkeenkin. Lopulta kun oltiin onnellisia, etta nyt se on ohi, niin kuultiin, etta kyseiset maat aloittavat kai uuden pelin toisiaan vastaan. Itku paasee, mutta onneksi telkkarin vakiovarusteisiin kuuluu nykypaivana kaukosaadin kanavan vaihtamista varten.

Ollaan me sentaan valilla kayty talon ulkopuolellakin. Kavereiden kanssa kayty jopa istumassa iltaa ja Sydney suomalaisnuorten baaritapahtumaan osallistuttiin. Ja lauantaina lahdettiin juhlistamaan Australiassa olomme vuosipaivaa. Sattuipa viela niin sopivasti, eta lauantaina oli Sydney Festivalin first night, jolloin kaupungissa on ilmaiskonsertteja monen tunnin ajan. Viime vuonna ei viela tunnettu paikallisten tapaa aloittaa juhliminen jo iltapaivalla ja saavuttiin silloin paikalle vasta viimeisten esiintyjien aikana. Tana vuonna oltiin paikalla alusta saakka. Muutamia aika onnettomia esityksia nahtiin, muutamia aika hyvia ja muutamia erinomaisia. Paaesiintyjaksi oli hankittu Al Green niminen pastorimies Yhdysvalloista. En tieda sanooko nimi kellekaan mitaan, minulle ei ainakaan, vaikka sitten kylla kaksi kappaletta tunnistettiinkin. Upea aani miehella oli ja australialaiset hanet ainakin tiesi ja laulujen sanat olivat hallussa. Ja siina jai Provinssin paalavan yleisomaarat selkeasti kakkoseks, kun Sydney keskuspuistoon rakennetun esiintymislavan luona oli muutama satatuhatta ihmista. Silti vessoihin eika kaljateltalle tarvinnut jonottaa. Ja kaljan myynti pisteita oli sen lavan laheisyydessa vain 4 kappaletta. Muutenkin tunnelma oli todella leppoisa. Tallaista toivoisin myos Suomeen.