Paluu Hunteriin

Vuoden matkustamisen jalkeen paluu Hunterin kauniisiin maisemiin tuntui hyvalta, varsinkin kahden viikon Sydneyssa oleskelun jalkeen. Sydneyssa oli jo kuuma, mutta se ei ollut mitaan verrattuna Hunterin paahtavaan kesailmastoon. Taalla olisi viela tarkoitus tehda toitakin. Pelkka ajatuskin toista hikoiluttaa. Toiden alkua kuitenkin innolla odotettiin, silla rakas automme verotti jalleen matkabudjettiamme uusien jarrupalojen ja -levyjen seka rasvakouran hitonmoisen tuntitaksan muodossa.

Viime vuoden majapaikkamme Hunter Valleyn YHA oli pakko vaihtaa Cessnockin ainoaan leirintaalueeseen, silla YHAn uudet omistajat eivat enaan salli telttailua hostellin pihamaalla. Tarkoitus oli joka tapauksessa etsia huonetta vuokralle, mutta jaakylma vastaanotto leikkarilla nopeutti prosessia tuntuvasti. Nain poimintakauden kynnyksella leikkari alkaa kuhista poimijoista ja heidan teltoistaan ja karavaaneistaan. Paljon on nuoria matkalaisia, tosin myos jo elakeikaisia reissaajia saapunut poimintakauden ajaksi tyoskentelemaan kuka mihinkin hunterin n. 140:sta viinitilasta. Leirintaalueen politiikka on erotella nuoret poimijat ja parempi vaki toisistaan ja laittaa poimijat allekirjoittamaan kaksi liuskaa saantoja, joissa muunmuassa todetaan, etta asiakas voidaan heittaa ulos leikkarilta ilman mitaan syyta, ilman ennakkovaroitusta ja ilman hyvitysta viikkovuokrasta. Taman viela jotenkin sulatimme, mutta kun olimme maksaneet ensimmaisen viikon niin nyrpea tati vetaisi hihastaan kaksi ranneketta, joilla kuulemma erotellaan parempi viinituristi-porukka surkeista backpackereista. Saksalaiset ystavamme totesivat tahan, etta nain natsisaksassakin eroteltiin juutalaiset muusta vaestosta.

Viilea ilmapiiri siis vallitsee ainoalla leikkarilla, joka voisi muuten olla hyvinkin viihtyisa paikka asua kauden ajan kaikkien muiden poimijoiden kanssa. Paikan parasta antia ilmanmuuta oli kaksi uima-allasta seka poreallas, joiden luona tuli vietettya pari paivaa pelkastaan loikoillessa ja puhelinsoittoa Tyrrellsilta odotellessa. Halusimme kuitenkin pois leikkarilta ja nukkumaan oikeaan sankyyn, joten paatimme ottaa yhteytta paikalliseen kaveriimme viime vuodelta jos vaikka hanella olisi tietoa vapaasta huoneesta Cessnockissa. Kavi saka ja saimme sita kautta vuokrattua huoneen ja vielapa halvemmalla viikkovuokralla kuin leikkarilla. Emme sitten edes koko maksettua viikkoamme olleet leikkarilla, saavuimme sinne keskiviikkona, saimme tiedon huoneesta torstaina, kavimme katsomassa sita perjantaina ja muutimme sunnuntaina. Saimme jopa pari ilmaista yota kaupanpaalle.

Talo on oikein viihtyisa ja huoneemme on tyylikkaasti sisustettu. Talon kahdessa muussa makuuhuoneessa majailee kaksi miesta, joista toinen on talon omistaja. Lisaksi seuranamme on kaksi isoa hyvatapaista koiraa seka 7 kuukauden ikainen elavainen ja todella aanekas kissanpentu ninja. Omaa keittiota ja omaa rauhaa osaa arvostaa kun on joutunut jakamaan nelja keittolevya kymmenien ihmisten kanssa. Ilmastoinnistakaan 40 asteen helteessa ei ole haittaa. Ja ehka ainoan kerran elamassamme meilla on oma viinitarha takapihalla. Sen sadosta olisi tarkoitus lahiviikkoina tehda viinia.






On yksi asia mika Hunter Valleyssa on must, eli tietenkin viininmaistelukierrokset viinitiloilla. Nyt kun aikaa ennen toiden alkua on ollut niin kahteen otteeseen olemme tehneet omatoimisen kierroksen ja maistelleet upeita semillon (Hunterin ominais rypale) ja chardonnay valkkareita seka paljon paljon erinomaisia punkkuja, Shiraz, Cabernet Sauvignon, Merlot, Pinot Noir ja hienoja sekoituksia. Useimmissa paikoissa on tarjolla myos mahtavia jalkiruokaviineja seka makunystyroita kutkuttelevia portviineja. Joistakin paikoista loytyy myos juusoja ja oliiveja, sun muuta pikkupurtavaa ja kaikki kasittamatonta kylla ilmaista vaikket mitaan ostaisikaan. Ei voi kuvitella parempaa tapaa viettaa paivaa. Pitaa tosin muistaa hommata kuljettaja, silla seitseman viinitilan jalkeen saattaa olla jo huomaamattaan hauskasti humalassa. Tama ei sinallaan ole mikaan ihme, silla parhaimmillaan yhdessa paikassa sinulle tarjoillaan sanotaan vaikka 6 valkkaria, 6 punkkua, 2 jalkiruokaviinia ja viela siihen paalle 2 portviinia. Eika annoksissa yleensa nuukailla. Teimme yhden kierroksen saksalaisten kanssa, mutta kylla tuli Megapauloja ikiva kun ei saksalaisten turnauskestavyys tahtonut riittaa.




Austalian Open -tennisturnaus on parhaillaan meneillaan ja sita tulee tiiviisti seurattua. Kaytiin jopa uhmaamassa helletta ja otimme vuoden ensimmaisen tennisottelun ja hikoilimme pari sangollista tunnin uurastuksen aikana. Tennisvaltikka pysyi tukevasti minun (Joni) hallussa ottelun paattyessa suoraan kahdessa erassa 6-2, 6-3.

Lopulta kaivattu soitto tuli ja paasimme aloittamaan tyot tiistaina 19. paiva. Kuudelta aamulla karautimme Tyrrellsin pihaan, mutta emme olleet heranneet onnellistan tahtien alla vaan Hondamme paatti tehda meille taas tepposet. Laitoin parkkivaihteen paalle ja samssa totesin, etta nyt ei kaikki ole kohdallaan, silla moottori piti todella pahaa metelia. Koitin sammuttaa auton, mutta avain oli jumittunut taysin. Lopulta kun autoa ei saanut avaimella sammumaan niin oli pakko kiskaista virrat irti konepellin alta. Virtalukko oli jumittunut starttiasentoon ja starttimoottori koitti startata autoa yhtamittaa. Ei siina auttanut kun paivan paatteeksi hinauttaa auto taas korjaamolle ja sopia seuraavaksi paivaksi kyyti toihin. Heti seuraavana paivana virtalukko oli vaihdettu ja valuutta vaihtoi jalleen omistajaa ja me saimme kulkuneuvomme takaisin. kolmantena tyopaivana helle rupesi hipomaan sietokyvyn rajoja kun mittari varahti 40 asteen paremmalle puolelle. Loppuviikosta on luvattu aina vaan kuumempaa kelia. Eipahan ainakaan tarvitse palella, mutta rajansa sentaan kaikella. Tasta eteenpain aika kuluu varmasti toita tehdessa ja mika ettei viineja maistellessa.