New Year 2010 in Sydney

Uuden vuoden aattona saavuimme jo neljannen kerran Sydneyhyn. Majoituimme taas Newtowniin, missa punkkaamme ainakin toistaiseksi. Joulunaika Annelin talossa oli erittain hieno, mutta nyt oli aika jatkaa matkaa. Pakkasimme kamamme (mita on aivan liikaa) uskolliseen Hondaamme ja huomasimme olevamme taas tien paalla mika tuntui pitkasta aikaa hienolta. Sydneya kohti ajellessa paatimme koukata Hunter Valleyn kautta ja haistella vahan tunnelmia siellapain. YHAn - jossa viime vuonna asuimme - omistajat ovat vaihtuneet, joten systeemit muuttuvat ja meidan on ehkapa majoituttava taksi vuodeksi leirintaalueelle. Uudet omistajat eivat viela ole paattaneet saako YHAn pihalla telttailla. Sauna siella olisi ja paljon hyvia muistoja viime vuodelta, joten sinne kovasti haluaisimme menna. Ei koukkaus mikaan turha kuitenkaan ollut silla YHAan oli saapunut paketti Parkanosta. Kyseinen Suomi-ikava-paketti sisalsi muunmuassa Karhu-olutta, joka nostatti hymyn huulille. Kiitos.

Kunhan olimme saaneet kamamme taas Newtowniin niin olikin jo aika kiiruhtaa kohti satamaa vartoamaan ilotulitusta. Muutamalla muullakin oli sama suunnitelma, joten paikalla piti olla hyvissa ajoin. Olimme asemissa jo yhdeksan tuntia ennen h-hetkea ja saimme viela valita hyvin paikkamme. Siita eteenpain ihmisvirta jatkuikin katkeamattomana kolme tuntia siihen asti kunnes sataman portit viimein kuusi tuntia ennen keskiyota suljettiin ja loppujen oli jaatava sataman ulkopuolelle. Paikka oli ammuttu taytteen ihmisia. Vahingossa tormasimme saksalaisiin tyokavereihimme Inghamista ja yhdessa aloitimme tuskastuttavan odotuksen. Parhaimmat olivat tulleet odottamaan jo edellisena iltana varmistakseen eturivin paikkansa.




Aluksi hieman juteltiin, sitten tylsittyttiin, juteltiin hieman lisaa, nukuttiin ja hopistiin. Pelikortit muistan varmasti ottaa mukaan seuraavalla kerralla. Yhdeksalta saimme hieman esimakua kun perheille tarkoitettu lasten ilotulitus antoi viitteita siita mita tuleman piti. Kaikki nousivat seisomaan ja hurrasivat, taputtivat ja hihkuivat innoissaan. Kahdeksan minuuttia riemua ja viel kolme tuntia odotusta. Viimein kellon lyodessa yksitoista ihmiset rupesivat kuumeisesti liikehtimaan ja hakemaan hyvia asemia. Mekin kerasimme itsemme ja lahdimme karkkymaan eturivin paikkoja. Aina kun joku porukka nousi seisomaan niin paasimme puikkelehtimaan lahemmas kaidetta. Lopulta olimme ihan eturivissa ja viela puoli tuntia h-hetkeen. Nyt kaikki jo seisoivat ja odotuksen lampiman vareilyn pystyi aistimaan ilmassa. Viimeinkin kello oli lahes kaksitoista ja laskenta alkoi; 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, HAPPY NEW YEAR! Raketit rajahtivat yotaivaalle ja harbour bridge syttyi tuleen seka takana olleiden pilvenpiirtajien katoilta rajahti lisaa raketteja. Show kesti 12 minuuttia ja nyt on aika kysya, kannattiko ajaa reilu 1000 kilometria ja odottaa 9 tuntia vain 12 minuutin tahden? Kannatti. Mieleton show. Paikalle ilotulitusta katsomaan oli saapunut 1,5 miljoonaa ihmista enenmman kuin viime vuonna Seinajoelle. Muistamme tapahtuman lopun ikaamme.









Nyt meilla on edessamme lisaa odotusta kun odotelemme, etta tyot Hunter Valleyssa alkaisivat. Viime aikaisten sataiden vuoksi poimintakausi saattaa viivastya viikolla, joten kahden kolmen viikon odotus voi olla tiedossa. Erittain hyvaa uutta vuotta kaikille. Tehkaa omasta vuodestanne 2010 ikimuistettava.