Friggin zucchinis

Kaksi viikkoa toiden odottelua Laiskan Liskon Majatalossa Ayrissa tuotti tulosta ja nyt olemme toissa farmilla poimimassa kesakurpitsoja. Tyo on aarimmaisen rankkaa, jossa selka joutuu todella koville. Tosin puolentoistaviikon jalkeen Heli ylennettiin pakkaamaan kesakurpitsoja aina silloin talloin. Jonille on ilmeisesti myos luvassa ylennys lajittelemaan kurpitsoja pakkaamoon. Tunteja ei viela ole kauheasti kertynyt koska teemme joka toinen paiva vain puolipaivaa, mutta ehka jos paasemme saannollisesti myos pakkaamaan niin saisimme jopa vahan rahaa saastoon. Silti ei paivaakaan kulu ettei lopettaminen kavisi mielessa, silla kun selkavaarana raadat pellolla niin vakisinkin ajattelee, etta minka ihmeen takia oikein raadaan taalla helteessa selka jatkuvassa oikosulussa. Saattaa olla, etta kolme viikkoa toita saa riittaa, silla kenenkaan psyyke eika kroppa kesta nain kovaa rasitusta sen kauempaa. Kuvassa porukkaa Laiskasta Liskosta, jotka tyoskentelevat Lewis Farmilla. Vasemmalta; Japani, Irlanti, 2x Suomi, Englanti ja Saksa.


Toiden alkamisen odottaminen oli lahes yhta rasittavaa kuin tyo pelloilla. Kahden viikon aikana katsoimme tukuittain elokuvia, pelasimme korttia, teimme palapeleja ja tylsistyimme kuoliaiksi. Nyt kun tyot ovat alkaneet ei enaa vapaapaivia olekaan silla tyoskentelemme joka paiva. Ainoana huvina nyt onkin jutella kavereiden kanssa ja kayda silloin talloin lahikylan uima-altaalla. Paikallinen uima-allas on kiinni, silla taalla on talvi (paivisin yleensa 27-30 astetta). 13 kilometrin paassa on ranta, mutta Suomessakin on parempia rantoja ja sen lisaksi, etta se on surkea, voi siella olla krokotiileja seka myrkyllisisa meduusoja. Tama tosiasia ottaa todella pattiin, silla lahikaupunkien rannat ovat kuin paratiisista (Townsville, Bowen seka Airlie Beach).

Ayrin kaupunkikaan ei ihmeita tarjoa, joten paljon aikaa olemme viettaneet hostellissa ihmisiin tutustuen. Asumme kahden hengen huoneessa ja jaamme oleskelu- seka keittiotilat talla hetkella irlantilaisen pariskunnan kanssa. Aikaisempi kamppiksemme, englantilainen laskuvarjohyppyohjaaja Mike (kuvassa), opiskelee taalla lentolupakirjaansa. Hanen mukanaan paasimme lentamaan Cessna pienkoneella ympari lahiseutuja ja teimme ylilennon kaupungin ylla 1000 jalassa. Mukavia ihmisia taas kerran ollaan tavattu ja tyoporukkakin meidan farmilla on hyva. Hostellissa on yksi kanadalainenkin, joten vihdoinkin paasin juttelemaan jonkun kanssa jaakiekosta. Hemmettiin kaikki kriketti ja rugby. Ainoa jarkeva laji taalla on Australian Rules Football eli footy, jota pelataan ovaalin muotoisella krikettikentalla. Peli on todella mielenkiintoista ja nopeaa ja paikalliseen tyyliin sisaltaa paljon hulluja saantoja, mutta on ehdottomasti jarkevin peli talla mantereella.



Koitamme sinnitella toissa viela muutaman viikon ja saada senverran rahaa kasaan, etta paasisimme sukeltelemaan Suurelle Valliriutalle. Ainakin kolmen neljan paivan reissu on tahtaimessa.