lauantai 14. helmikuuta 2009

Ei ole ainakaan tylsaa

Paatimme lahtea rannikkoa pitkin ajelemaan kohti etelaan, ajatuksena kayda tiedustelemassa Hunter Valley viinialueelta toita. Alkumatka sujui mainiosti, ja ruuanlaittokin onnistuu omatoimisesti, koska ystavamme Paavo varusti meita automatkaa varten. Saimme matkalle mukaan kaasukeittimen, tyokaluja, paistinpannun, kattilan, astioita ja kaksi todella paksua telttapatjaa. Valitettavasti luonto oli vain paattanyt, etta nyt jo yli 6 viikkoa kestanyt auringonpaiste talla alueella riittaa, ja seuraavaksi olisi vuorossa vesisadetta ja myrskylukemiin yltavaa tuulta. Rohkeasti kuitenkin hankimme teltan. Ensimmainen yo teltassa oli hieman vilpoinen, eika oloa parantanut yhtaan se, etta aamuseitsemalta herasimme siihen, etta tuuli nappasi paallimmaisen telttakankaan lentoon. Eipa ollut haavi heratys, eika oikein paiva siita paljoa parantunut.

Saa on tosiaan niin kurja, etta suunnitelmamme viettaa mukavia lomapaivia suurten jarvien alueella, oli tuhoon tuomittu. Suuntasimme siis seuraavaksi kohti lahinta kaupunkia, Newcastlea. Aamulla autoomme syttyi palaamaan varoitusvalo akkua koskien. Auto kuitenkin kaynnistyi hyvin, ja hetken matkaa ajettuamme valokin sammui. Sama valo kuitenkin syttyi uudestaan Newcastleen paastyamme ja talla kertaa emme pitkalle ajaneet, kun autosta meni kaikki tehot.

Eipa siina auttanut muuta kuin Jonin lahtea urhoollisesti etsimaan meille apua. Sattumalta lahikadulta loytyi David, joka oli valmis auttamaan. Miehet kavivat ostamassa uuden akun ja asensivat sen paikalleen. Ja hienosti auto sen jalkeen kaynnistyi, mutta varoitusvalo paloi edelleen, eika matkanteho onnistunut kolmea korttelia pidempaan.

Eli taas apua pyytamaan. Muutama kaverus kokeili omat poppakonstinsa, mutta auto ei hievahtanutkaan. Sitten paikalle sattui Larry, joka ajelutti meita paikasta toiseen apua kysymaan ja lopulta kuskasi meidat paikalliseen hostelliin, silla nain viikonloppuna ei apua tuntunut olevan tavoitettavissa. Hostellin respasta saimme kuitenkin puhelinnumeron elakkeella olevalle automekanikko Ianille, joka saapui autoa tarkastamaan. Kaatosateessa auton korjaaminen ei ole varmaan mitaan mukavinta puuhaa, eika kaikkia tarvittavia osiakaan ollut saatavilla, joten auton korjaaminen siirtyi huomiselle. Pitakaa siis peukkuja pystyssa, etta Ian saa huomenna meidan automme korjattua, muuten jai meidan roadtrip hieman lyhkaiseksi.

2 kommenttia:

  1. Hyvää ystävänpäivää lapset siellä maailmalla. Säälle ei voi mitään, se on joskus Austraaliassakin huonoa. Pidämme peukkuja että auto tulee kuntoon. Ainakin tapaatte ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Ronja ja Max ovat yökylässä ja kissa leikeissä innolla mukana. Tutkimma Austraalian karttaa ja säätä netistä. Sateliitin kautta näkee jopa talot ja autot.
    Näiden avulla tuntuu kuin olisitte lähempänä.
    Rakkain terveisin vanhemmat.

    VastaaPoista
  2. Laturin merkkivalo tarkoittaa yleensä sitä, että laturi ei toimi, ei sitä että akku olisi loppu. jos akkuun tulee vikaa, niin sen kyllä huomaa siitä, että teho heikkenee asteittain.

    ps noin niin kuin vinkkinä: kun ostaa käytetyn auton, niin ensimmäinen asia on tarkistaa, onko jakopää hihnalla vai ketjulla, jos hihnalla, niin tarkistetaan viimeinen vaihto. jos vaikuttaa luotettavalta, niin antaa mennä, jos vähänkään epäselvä, vaihatkaa hihna HETI! 2. tarkistakaa termostaatin toiminta autossa. maksaa jonkin kympin, jos jumittuu, niin tuollaisissa lämmöissä keittää varmasti heti. 3. muistakaa tarkistaa säännöllisesti vesi ja öljy, koska lämpötila aivan eri luokkaa kuin suomessa, niin kumpaakin katoaa varmasti koneesta. kun merkkivalot syttyy niin on liian myöhäistä.

    jotta nyt ei kukaan pissi silmään, niin tuollainen uusi laturi maksaa luokkaa 100-140 erkkiä kotosuomessa eli siitä voi vähän hahmottaa.

    kannattaa varmasti tarkista paikallisilta, jotka tietävät miten siellä toimitaan, josko tuota vikaa voi koittaa saada myyjän piikkiin. Matts

    VastaaPoista