Elamantyyli taalla on rentoa. Mihin tahansa menet ja miten paha tai hyva tilanne onkaan, australialainen sanoo sinulle: "No worries", ei huolia. Saatat kuulla sen lukuisia kertoja yhden keskustelun aikana. Australian slangin oppii helposti, ja muutamia hauskoja eroja jaykempiin englantilaisiin seka konservatiivisempiin amerikkalaisiin on.
Muutamia esimerkkeja Ozin slangista:
schooner = pieni kalja
pint = iso kalja
mozzie = moskiitto
sanger = voileipa
chokkie = suklaa
sheila = nainen
bloke = mies
sunnies = aurinkolasit
thongs = varvastossut
oldies = vanhemmat
servo = bensa-asema
ute = avolava-auto
Jos mainitset olevasi Suomesta, todennakoisesti reaktio on hieman yllattynyt kulmakarvojen kohotus ja suun pyoristys: "Vauuu". Lahes kaikki tuntuvat pitavan Suomea eksoottisena paikkana. Monet ovat sanoneet, etta olemme ensimmaiset suomalaiset, jotka he ovat tavanneet. Eipa taalla kylla suomalaisiin pahemmin olla tormailtykaan. Kaksi matkalaista tapasimme Melbournessa ja suomalaisyhteison Redcliffessa, mutta siina kaikki. Emme ole liioin tormailleet muihinkaan skandinaaveihin. Saksalaisia ja ranskalaisia seka englantilaisia reppureissaajia sen sijaan riittaa jokaiseen kylaan ja kaupunkiin lajapain. Australialaisten kasitys Suomesta on yleensa, etta se on taysin vastakohta Australialle ja siella on todella kylma ja lunta ympari vuoden. Sita tunnutaan pitavan kauniina lumisena jylhien pohjolanihmisten maana. Yllattavan hyvin ihmiset kuitenkin tietavat missa Suomi sijaitsee. Eivat toki kaikki, sita on ehdotettu Ranskan naapuriksi ja pahimmillaan on kysytty, etta eikos se ole siina Kanadan vieressa? Lapin kaamos ja revontulet seka poroajelut on myos tiedossa, tosin aina on korjattava, etta ne kuuluvat vain Suomen pohjoisosaan. Ne jotka Suomessa ovat kayneet suhtautuvat siihen ehka vielakin intohimoisemmin ja olempa tormannyt yhteen pariskuntaan, jotka olivat asuneet Tampereella puolivuotta. He pitivat yhta leikkaria Traralgonissa Victoriassa ja tamperelaisena sain hieman alennusta.
Australiassa asiakaspalveluun panostetaan paljon. Silla on myos tyollistava vaikutus, silla paikoissa joissa Suomessa on vahan tai ei ketaan toissa niin taalla tyontekijoita tuntuu riittavan. On jopa tullut nahtya pienimmilla bensa-asemilla tankkauspalvelu. ON tama myos toisaalta holhousyhteiskunta. Kielto- seka kehotuskyltteja, lappuja ja mainoksia riittaa maan joka kolkassa. "Ei hattuja ravintolassa kello kuuden jalkeen.", "Ei sisaan hihattomassa paidassa, rikkinaisissa vaatteissa, sandaaleissa, jne". Pohjois Territoriossa asia on viety viela hieman pidemmalle rajoittamalla alkoholin myyntia ja kieltamalla julkinen juopottelu seka pornografia koko osavaltiosta. Ja Australiatyyliin tietenkin asiaan kuuluvilla jarjettomilla uhkasakoilla. Mutta asioilla on aina kaksi puolta. Niinpa taalla myos huolehditaan ihmisten hyvinvoinnista. Voit esimerkiksi soittaa ilmaisiin auttamispuhelimiin jos sinulla on minkaanlaisia seksuaali- tai riippuvuusongelmia. Radio toistaa naita mainoksi jatkuvasti.
Jos me kuvittelimme, etta meilla on hirvittavasti tavaraa mukanamme, niin olimme vaarassa. Kun australialainen lahtee kamppailemaan on hanella koko oamisuutensa veneesta lahtien mukana (jopa aavikolla). Olemme nahneet jos jonkinmoista viritelmaa. Ensinnakin kaikilla on poskettomat maastoautot. Niiden perassa elamaa suurempi asuntovaunu, vene auton katolla tai vaunun perassa. Ja jos matkustat asuntovaunulla tai bussilla niin melkovarmasti perasta loytyy pieni maasturi tai henkiloauto. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) on vastaan tullut bussi joka veti perassaan asuntovaunua. Telttaviritelmiakin on jos jonkinmoisia, lahtien peravaunusta repaistavasta kolme-huonetta-ja-keittio -ratkaisusta aina telttakylaan omalla vessalla ja suihkulla. Jarjetaan kaikilata loytyy matkastaan retkituolit ja poydat jotka kasataan aina teltan tai vaunun eteen, jonka jalkeen luxusmallinen kaasugrilli laitetaan tulille. Jaakaappi kuuluu tietenkin myos jokaisen itseaan kunniottavan retkeilijan vakiovarustukseen. Maastureista ja pikkuautoista loytyy tietenkin karjapuskurit kenguruiden ja muiden otusten varalta.
Meidan matkamme etenee vaajaamatta ja puolivalikin jo ohitettiin. Alicesta lahdettyamme ensimmainen pysahdyspaikkamme oli Devils Marbles, alue keskella aavikkoa johon on keraantynyt valtavia kivilohkareita jotka ovat kasautuneet toistensa paalle painovoimaa uhmaten (kuva ylla). Aavikon vaihtuessa Top Endin trooppiseen maisemaan saavuimme Matarankaan, jossa pulahdimme palmujen keskella virtaavaan kuumien lahteiden lammittamaan jokeen. Joen vaitettiin olevan vapaa krokotiileista, ja vaikka sinne muutama eksyisikin niin niiden pitaisi olla makean veden veijareita, jotka ovat ujompia kuin akressiiviset suolaisenveden serkkunsa. Matarankasta jatkoimme Katherinen kuumien lahteiden kautta Flichfield National Parkiin. Sielta loysimme jalleen mielettomia maisemia seka Helin kauan kaipaamia vesiputouksia, joihin paasi uimaan. Jotkut putoukset tosin oli suljettu krokotiilien vuoksi. Paikallistimme myos maanpaallisen paratiisin Buley Rock Holesta. Sielta ei olisi millaan malttanut lahtea pois ja sinne halajamme takaisin. Kyseessa on useiden pienien koskien tayttama virta, joiden valilla on altaita joihin pystyi hyppimaan viereisilta kallioilta. Koskissa pystyi lokoilemaan ja nauttimaan polttavan kuumasta auringosta samalla kun virtaava vesi viilensi mukavasti. Vain allasbaari puuttui. Kertakaikkisen rentouttavaa. Videosta saa hyvan kasityksen ko paikasta.
Top Endin ilmasto on todella kuuma ja kostea. Kaikki Thaimaan matkaajat varmasti tietavat hikisen tunteen. Darwin, eksoottisin kaikista osavaltioiden paakaupungeista nayttaytyi meille kauniina, siistina ja lampoisena. Sinne ajaminen Adelaidesta otti hieman yli 5000 kilometria. Parhaimmillaan paivamatkat olivat yli 700 kilometria. Kaupungin lukuisat aborginaalit olivat aivan toisenlaisia kuin etelan ja keskiosan pummikulttuuria suosivat abot. Paljon toissakayvia aboja ja kaupungissa emme huomanneet epasiisteja pummeja kadunkulmissa. Darwinin suositulla Sunset Marketilla tapasimme Jackin, Mulu-heimoon kuuluvan didgeridoiden tekijan. Han valmistaa soittimet itse alusta loppuun aina maalauksia myoten. Han antoi soittonaytoksia ja yksityisopetusta kun itsekin kokeilin soittamista. Heti kun ensimmaisen aanen sain soittimesta kuulumaan, olin koukussa. Lopulta useiden harjoituksien ja vinkkien jalkeen lunastimme oman soittimemme, jolla jatkamme harjoittelua. Kuvassa alhaalla Kakadun luonnonpuiston Ubirusta loytyva "Inkamaisema", paikka jossa Crocodile Dundee -leffa on kuvattu.
Matkan seuraava kohde, seka luonto- etta kulttuuriarvonsa vuoksi maailman perintokohteeksi listattu Kakadu National Park oli yksi matkan must see -paikoista. Puiston alueella on lukuisia kalliomaalauksia tuhansien vuosien takaa ja aina ensimmaisten valkoisten saapumiseen asti. Osa todella taidokkaita ja monet niista kertovat ikiaikaisia tarinoita. Puisto kuhisee krokotiileja, joten on parempi pysytella poissa vesistojen lahelta ja uiskennella vain uima-altaassa. Kuvassa yksi monista puiston varoituskylteista.
Hei!Terveiset "keväänvihreeltä" Ylöjärveltä. Teillä on mahtavat maisemat ja eksoottiset uimapaikat, kyllä teidän kelpaa, sekä vauhtia ja jännitystä riittää (vai miten se meni?).
VastaaPoistaHyviä, antoisia kilometriä jatkossakin. terveisin Riitta ja Keijo