Kotona jälleen

Kotimatka sujui sitten suuremmitta kommelluksitta. Hong Kongin lentokentällä meitä hieman peloteltiin tiedolla, että Irlannin ja Skotlannin lentokentät on suljettu tuhkapilven vuoksi, mutta onneksi pilvi ei Lontooseen asti ikinä yltänyt. Lähellä kyllä oli. Katsottiin jälkeenpäin netistä tuhkapilven kulkua, ja juuri lentomme aikaan se peitti lähes koko Iso-Britanian. Suurinta vaikeutta kotimatkalla meille tuotti suomen kielen puhuminen. Lontoosta lähdettäessämme vastasin suomea puhuville lentoemännille englanniksi ja sama jatkui Helsinki-Vantaan lentokentällä. Nyt onneksi osaa jo suomea puhua. Mietiskelinkin tuossa, että osaisinko enää englanniksi mitään toimittaa, mutta ei kai se taito sentään näin nopeasti katoa.

Me hieman pelättiin etukäteen, että iskeeköhän Suomessa matkaltapaluu väsymys tai jopa masennus, mutta mistään sellaisesta ei ole ollut tietoakaan. Päinvastoin ollaan oltu todella reippaita. Heräilty kukonlaulun aikaa, matkusteltu ympäri Suomea sukulaisia ja tuttavia tapaamassa, hankittu asunto Kauhajoelta, haravoitu mökillä ja hypätty lukemattomissa virastoissa hoitamassa milloin minkäkinlaista paperisotaa. Jos tosiaan Australiassa törmättiin välillä käsittämättömään byrokratiaan, niin se ei ole mitään Suomen vastaavaan. Virastokäynnit ovat olleet hermoja raastavaa puuhaa. Ja joka ainoan hakemuksen liitteeksi tarvittaisiin kymmeniä papereita, joita meillä ei ole tai sitten ne ovat ainakin väärässä kaupungissa. Eiköhän asiat kuitenkin pikkuhiljaa ala selvenemään kunhan tässä vielä saadaan Australiasta hankittua muutama työtodistus.

Välillä koko reissu tuntuu kuin pitkältä unelta ja on olo että ollaanko me tosiaan oltu oikeasti jossain muualla. Täällä Suomessa kun ei ole oikein mikään muuttunut meidän poissaolon aikana. Muutama kaveri on saanut perheenlisäystä tai rakentanut itselleen oman kodin, sukulaiset ovat saaneet riesakseen uusia vaivoja, mutta siinäpä ne suurimmat muutokset sitten olikin. Toisaalta on kyllä ihanaa olla nyt tutussa ja turvallisessa Suomessa, elämä on täällä niin helppoa ja yksinkertaista. Vielä tosin joudutaan reissuelämää jatkaa muutaman viikon ajan, sillä Kauhajoen asuntoomme päästään muuttamaan vasta kuun loppupuolella. Voi sitä riemun päivää, kun saa purkaa rinkasta ja pahvilaatikoista koko omaisuuden vaatekaappeihin ja tietää, että niitä ei ihan heti tarvitsekaan pakata sieltä pois.

Mutta meidän matkablogi vaikenee nyt ainakin hetkeksi aikaa ellei jopa lopullisesti. Katsotaan nyt kauanko maltetaan olla paikallamme. Suunnitelmia ja haaveita nimittäin on, vaikka muille jakaa.

Suuret kiitokset kaikille blogia seuranneille ja erityisesti kaikille blogia kommentoineille.