Ilman kenkia

Meilta kyseltiin voiko ne "seinillakiipeilijat" tappaa nyrkilla vai tarvitaanko jotain katta pidempaa. Suurin osa on ihan harmittomia, eika meidan makuuhuoneessa ole asustanut kuin yksi hamahakki katon rajassa, mutta iltaisin jos menet keittioon ja laitat sinne valot paalle, niin siella on menossa torakkabileet (valot muuten syttyy narusta vetamalla). Meista on nyt sitten tullut oikeita torakkametsastajia, kun ollaan yritetty ainakin isoimmat listia hengilta (isoimmat sellaisia sormen mittaisia). Ja voin kertoa, etta niiden murskaaminen on aika rankkaa puuhaa... Lisaksi takapihalla asuu yksi valtava hamahakki (tietaaksemme vaaraton). Se on rakentanut valtavan verkon pihan peralle, ja kaikki valttaa rikkomasta sita verkkoa, koska siita on vain hyotya, naapurin uima-altaan huokuttelemat moskiitot, kun jaa siihen satimeen.

Talla viikolla ollaan kayty leffassa, eika missa tahansa leffateatterissa, vaan IMAX-teatterissa, jossa on maailman isoin screeni (30x36m). Hetki meni, etta tottui siihen, aluksi tosiaan piti kaannella paata, etta naki koko nayton. Valitettavasti itse leffa ei ollut mikaan ihmeellinen, kaytiin nimittain katsomassa uusin Batman, The Dark Knight (suom. yonritari).

Saan vaihtelu on muuten taalla aika nopeaa. Aurinko paistaa pilvettomalta taivaalta ja yhtakkia taivas onkin taynna pilvia ja saattaa jopa vetta ripotella. Niin kavi tassa taas taannoin, kun paatimme menna rannalle. No, lokoilu jai lyhkaiseksi, mutta onneksi mentiin sinne silla Joni paatyi hengenpelastustehtaviin. Aallokko oli nimittain aika kova ja joltain pojalta loppui voimat kesken kaiken. Onneksi Joni oli lahettyvilla ja auttoi toisen miehen kanssa taman pojan takaisin rantaan. Puoli vuotta toissa S-joen uimahallilla, eika yhtaan pelastustehtavaa...

Myos eilen lahdettiin uhmaamaan saata, silla saatiedotus oli luvannut ukkosta, mutta kerrankin kavi tuuri ja aurinko paistoi koko paivan upeasti pilvettomalta taivaalta. Ajateltiin etta yhdella rannalla maakaaminen voisi olla pitkan paalle tylsaa, joten paatettiin vaeltaa rantapolkuja pitkin rannoilta toisille. Epaonneksi vain Helin varvastossut hajosi matkan alkupuolella eika mistaan matkan varelta loydetty kauppaa, josta olisi saanut uusia ostettua. Niinpa me sitten vuorotellen poltettiin jalkapohjiamme kuumalla kiveyksella ja kokeiltiin pomppia mattaalta toiselle. Mutta mahtavia oli maisemat matkan varrella ja upeita pienia rantoja loydettiin, jossa paasi vilvoittelemaan. Matkan varrella oli myos baareja, joihin meidan ilmaisolut ticketit kavi ja pitihan niissa poiketa. Viimeisin paikka oli vaan hieno yksityisclubi, johon mennaksemme meidan piti tayttaa vierailipassi. Sisalle paastiin, vaikka minulla ei ollut tosiaan edes kenkia...