Pomppuliineja

Newtownin kamppamme oli kylla todellinen loyto. Kamppakaverit ovat mahtavia ja Newtown kaupunginosana on ihanteellinen, ilmeeltaan hieman ransistynyt ja retrohenkinen. Paikan asukkaat menevat sopivasti samaan muottiin ja kaduilla voikin kavella vastaan jos jonkinmoista kulkijaa. Tama mahdollisti myos viime sunnutaisen reisuumme kun paatimme lainata Lizin autoa ja lahtea ajamaan kohti pohjoista, josta loytyy useampiakin luonnonpuistoja. Niissa voi tavata kaikki Australian ainutlaatuisen luonnon erikoiset elaimet. Autoamme tosin ei hyvallakaan mielikuvituksella autoksi juuri voi mainostaa. Kaupunkiajon se viela jaksoi, mutta highwaylle paastessa kone alkoi keittaa. Asia oli kuitenkin tiedossa, joten ei siina muuta kuin annettiin ajoneuvon vahan huilata ja jatkettiin sitten matkaa. Alkuperainen ajatus oli ajaa 150 km Newcastleen asti, jonka lahella oppaskirjan mukaan piti jonkun villielainpuiston sijaita. Onneksi ei tarvinnut niin pitkalle ajaa vaan jo 65 km Sydenysta vastaan tuli Australia Walkabout Wildlife Park. Paikka oli mukavan pieni ja kaikki elaimet aivan lahietaisyydella. Muita vierailijoitakin vain noin 20 meidan lisaksi. Eivat taida kauheasti mainostaa itseaan kun ensimmainen kysymys oli mista me sinne oikein osasimme tulla. No, ei kylla ollut tarkoitus mennakaan, mutta sinne kuitenkin paadyttiin. Vihdoinkin paasimme nakemaan ja silittelemaan kenguruita, koaloita, vompatteja ja muita omituisia otuksia. Paikalla oli myos rangereita esittelemassa elaimia ja kertomassa faktoja. Kenguruita puistossa oli seitsemaa eri lajia, isoja ja ihan pienia, ja niiden lisaksi wallabeja ja yksi wallaroo. Isommat kengurut eivat olleet ihmisten laheisyydesta moksiskaan, mutta pienemmat olivat hieman saikympia. Niitakin paasi tosin jopa koskettamaan jos jaksoi odottaa. Vompatista tuli meidan suosikkimme, oli se niin veikea kaveri. Varsinkin kun rangeri otti 22 kiloisen otuksen syliinsa naytti se vielakin hellyttavammalta. Puitosta loytyi myos dingoja, emuja, erilaisia liskoja ja kaarmeita. Liskoista sinikieli on upean nakoinen, tosin pienempi kuin voisi luulla. Vain noin 30 cm pituinen. Valitettavasti sielta piti myos lahtea pois vaikka kuinka olisi tehnyt mieli pyoria kenguruiden seassa pidempaankin.

Eilen sitten sanottiin hyvastit Sydneylle seka kavereille Newtownissa. Viimeisena iltanamme muuten pidettiin pienet kinkerit. Damian (Lizin kaveri, jonka luona vierailimme) oli kaymassa ja taas saimme erittain tulista ruokaa. Chris kokkasi myos hieman miedommalla chililla, mutta ytya oli siinakin. Damian on muuten Sudanista eli selvisi sekin. Pitihan tulisuus taas jollain saada huuhdeltua, joten viinia ja olutta nautittiin. Seuraavaksi paivaksi Heli hommasikin itselleen melkoisen matkustusolon. Eika se viela riittanyt vaan kentalle paastyamme kerrottin, etta meidan lentomme on peruttu. Muutamille eri tiskeille ohjaamisen ja jonottamisen jalkeen meidat sijoitettiin Qantasin lennolle, joka lahti puoli tuntia alkuperaista JetStarin lentoamme myohemmin. Siina sitten vaihdoimme terminaalia ja odottelimme vahan lisaa paasimme koneeseen ja lento kestikin sitten vain 1,5 tuntia. Aluksi olimme ihmetelleet lentolippuihimme merkittya puolen tunnin lehtoaikaa, mutta perille paastyamme selvisi, etta Queenslandissa ei kayteta kesa-aikaa niinkuin muissa osavaltioissa. Eli matkasimme itaan ja siirsimme kelloja taaksepain.

Brisbanen lentokentalta olikin sitten autokyyti Redcliffeen (30 km pohjoiseen), jossa paasimme majoittumaan Helin sedan vaimon serkun luokse. Talo on iso ja kaupunki vaikuttaa ensisilmayksella viihtyisalta. Ranta on lahella ja Brisbaneenkin paasee junalla 40 minuutissa.

Viela hieman tietoa olutindeksista. Sen kayttokelpoisuutta taalla on vaikea arvioida, silla olut on muihin "elintarvikkeisiin" nahden kallista, mutta silti samoissa hinnoissa Suomen kanssa. Pubeissa olut on halpaa jos tilaa heti kannullisen, jugin, muuten saat pienen oluen eli schoonerin.