Pakkolomalla

Mennyt viikko on ollut aivan mahtava eika todellakaan olla hikoiltu missaan pellolla. Viikko sitten sunnuntaina tuli tieto, etta Lewis Farm suljetaan "muutamaksi paivaksi". Paatimme jattaa hyvastit Laiskalle Liskolle ja pakkasimme omaisuutemme Hondaan. Tarkolitus on tulla takaisin Ayriin kunhan tyot taas alkavat, mutta aiomme etsia edullisemman majapaikan jostakin. Suunnaksi otimme Eungella National Parkin, joka on yksi ainoita paikkoja maailmassa missa voi nahda vesinokkaelaimia niiden luonnollisessa elinymparistossa. Ne ovat ujoja otuksia, joita saattaa nahda aikaisin aamusta tai myohaan iltapaivasta kun ne ovat aktiivisemmillaan jos jaksaa odottaa joen penkalla hiljaa paikallaan. Heti ensimmaisena aamuna meita onnisti ja naimme kaksi pienta vesinokkaelainta Broken Riverissa. Ne ovat todella kiehtovia ja kauniita otuksia. Palasimme joelle hieman eri paikkaan myohaan iltapaivasta ja taas meita onnisti kun havaitsimme yhden isomman yksilon uimassa joen muodostamassa poukamassa. Sen mentya pesaansa paatimme palata katsomaan sita aikaisin seuraavana aamuna. Paikalle tultuamme ja hetken odotettuamme naimmekin samaisen kaverin uivan ja sukeltelevan poukaman ympari ruokaa etsien. Tunnin sita ihailtuamme se palasi takaisin pesaansa. Paatimme kuitenkin odotella hiukan kauemmin ja se kannatti silla naimme sen lahtevan uudelle kierrokselle ja hetken paasta se sai seurakseen toisen yksilon ja hetken ne ajoivat toisiaan takaa ja sukeltelivat pitkin jokea. Viela puolisen tuntia saimme omassa rauhassamme seurata naiden veijareiden touhuja. Yhta nopeasti kuin ne ilmestyivat niin ne myos katosivat, mutta me olimme haltioissamme mahtavasta yksityisesityksesta.

Seuraava kohteemme oli Airlie Beach, joka on paikka aivan Whitsundays saariryhman edustalla. Sielta paasee myos sukellusretkille Suurelle Valliriutalle, joka on ollut meilla suunnitelmissa matkan alusta pitaen. Tarjontaa erilaisista retkista oli hirvittava maara ja meilla menikin yksi kokonainen paiva ennen kuin saimme paatettya minkalaisen paketin otamme. Paadyimme kahden paivan retkeen jonka ensimmaisena paivana paasimme Valliriutalle sukeltamaan ja snorklailemaan ja toisena paivan kiersimme Whitsundaysin saaria. Sukellus kokemus oli meille molemmille ensimmainen laatuaan ja kaikki tapahtui todella vauhdikkaasti. Heti riutalle tultuamme meille laitettiin laitteen niskaan ja pikaopastuksen jalkeen olimmekin jo vedessa ja ihailemassa korallien elamaa ja vareja. Ja sita elamaa tosiaankin piisasi. Kaiken kokoisia ja nakoisia kaloja kuin suuressa akvaariossa. Haita emme onneksi nahneet, mutta yhden erittain suuren Napoleon Maori Wrasse -kalan, joka kaikessa rauhassa luuli uiskentelevansa, mutta joutuikin sukeltajaporukan ihmettelyn kohteeksi. Lopulta kalaparka paastettiin jatkamaan matkaansa, mutta paasimmepahan koskettamaan isoa kalaa. Kyseinen kaveri voi kasvaa yli kaksimetriseksi. Kokemus oli unohtumaton vaikka sukellus kovin lyhyt olikin. Se jatti kuitenkin olon, etta tama on tehtava uudestaan. Ja varmasti teemmekin. Snorklaillessamme paasimme aivan korallien paalle katselemaan niita erittain lahelta. Muutaman kuvan otimme vedenalaisella kameralla, mutta filmi on viela kehittamatta, joten kuvien lopputuloksesta ei ole takeita.

Seuraavan paivan saarten ympari purjehtiminen sisalsi myos snorklausta laheisia koralleja tutkien. Jalleen naimme mita erikoisempia ja kaikenvarisia kaloja. Toinen pysahdyspaikka matkalla oli Whitehaven Beach, joka nimensa mukaisesti on valkoinen taivas. Rannan hiekka on niin hienoa, etta ihmiset putsasivat silla korunsa kiiltaviksi ja voipa silla kuulemma pesta myos hampaansa. Sen jatimme valista, mutta korut tulivat kiiltaviksi. Viikon mittainen loma tuli kylla hyvaan saumaan ja se on ollut unohtumaton. Seuraavina haasteina onkin etsia uusi kamppa ja palata toihin Lewis Farmille.