Töissä taas

Viikon loman jälkeen palasimme takaisin Lewis Farmille. Tosin nyt emme asu enää Laiskassa Liskossa, vaan olemme leirintäalueelle telttamajoituksessa. Hinta on huomattavasti kohtuullisempi, neljä kertaa halvempi ja vessat seka suihkut siistimmät. Keittiötilasta tosin uupuu uuni, mutta muuten sekin on ihan ok. Samalla jopa työmatka lyheni muutaman kilometrin verran. Valitettavasti ystävämme Laiskasta Liskosta eivät olleet yhtä hyväonnisia kuin me, heitä kun ei enää kelpuutettu takaisin töihin farmille. Osa odotti työhönpaluu kutsua jopa toista viikkoa, mutta tähän mennessä kaikki ovat lähteneet pois. Leirintäalueella olemme ensimmäiset viikot olleet ympäröitynä pelkästään ranskalaisilla, onneksi tilanne on nyt hieman tasoittunut ja muitakin kansallisuuksia on telttansa tänne pystyttänyt. Jopa suomalaisia on ollut. Ensimmäiset tunnistimme suomalaisiksi siitä, että he käyttivät tiskiharjaa astioidensa tiskaukseen. Me tosin olemme paikallisten tapaan ottaneet käyttöön pesusienen, se on itseasiassa yllättävän kätevä. Suomalaispariskunnalla oli myös sellainen ylellisyys kuin juustohöylä, voi kun sellaisen jostain löytäisi, leipäveitsellä kun ei kovin ohuita siivuja saa juustosta leikattua. Kyseinen suomalasipariskunta on ensimmäinen johon olemme matkamme aikana törmänneet. Oli mahtavaa jutella pitkästä aikaa suomeksi ja pitkälle iltaan sitä sitten istuttiin onnellisina pulisemassa. Hienointa jutussa on, että pariskunnan kauniimpi osapuoli pääsi farmillemme töihin, joten saamme jatkossakin jutella suomeksi. Virolaisten työkaveidemme kanssa olemme opiskelleet viroa ja suomea. Toinen virolaisista on työskennellyt Seinäjoella kolme viimeistä vuotta ja hän puhuu hyvin suomea, joten kohta rupeaa pärjäämään töissä ihan vain suomea höpötellen.

Hääpäivämme kunniaksi saimme töistä kaksi päivää vapaata (muuten olemmekin tehneet taas ympäri pyöreitä viikkoja), joten läksimme viettämään ensimmäistä hääpäiväämme läheiselle Magnetic Islandille. Odotimme täydellistä ja rentouttavaa lomaa paratiisisaarella, mutta mikään ei sujunut täysin kommelluksitta. Lyhyesti kaikki kertoen; saarelle päästyämme odotimme taksia pimeässä 45 minuuttia, “hotellin” respa oli kiinni ja jouduimme itse etsimään huoneemme, samaten hotellin ravintola suljettiin ennen aikojaan, tosin saimme vielä tilata huoneeseen illallisen, joka piti tosin itse hakea keittiöltä eli kyseessä oli lähinnä take away. Yritimme päästä ratsastamaan hevosilla, mikä on yksi saaren must do -jutuista, mutta eipä päästy ratsastamaan vaikka kävimme paikanpäällä ja soitimme rancille, eivät ilmeisesti halua asiakkaita. Hääpäivän illallinenkaan ei sujunut niin kuin elokuvissa vaan viiniämme saimme odottaa 45 minuuttia, ruoka ei ollut kunnolla kypsää ja tarjoilu kaikinpuolin hidasta sekä olematonta. Tässä muutama pieleenmennyt asia matkaltamme, mutta ei mitään huonoa jossei jotain hyvääkin. Taksin saimme lopulta ilmaiseksi, hääpäivän illallisesta maksoimme vain toisen ruuan ja hevosten sijasta hurjastelimme vesijeteillä tunnin verran. Se oli ihan älyttömän hauskaa, vaikkakin Heli lensi kyydistä yhdessä kurvissa ja seuraavana aamuna oli kroppa kipeämpi kuin ikinä töiden jälkeen. Loppujen lopuksi koko reissu pienineen vastoinkäymisineen aiheutti hyvät naurut jälkikäteen töissä, olipahan jotain kerrottavaa...

Lennot Suomeen olisivat jo kahden viikon kuluttua, mutta ne liput jäävät nyt käyttämättä. Päätimme nimittäin jatkaa matkustelua. Farmillakin kysyivät, että kauanko aiomme heillä työskennellä ja vastasimme, että kauden loppuun asti. Töitä siis olisi ainakin syyskuun puoleen asti, jopa pidemmästi. Sen jälkeen olemme tehneet farmityötä Australian valtion vaatimat 88 päivää, joten voimme hakea toisen vuoden viisumia. Toki nykyiselläkin viisumilla saamme matkustella joulukuun loppuun asti. Farmilta lupasivat suositella meitä tuttaviensa farmille Victoriaan ensi syksyksi ja Hunter Valleyssa päästään varmasti poimimaan rypäleitä vuoden vaihteen jälkeen, joten työpaikkoja olisi tiedossa jatkossakin. Australiaa ollaan jo nähty aika kattavasti, mutta seuraavana kohteena olisikin nuo naapurivaltiot; Uusi-Seelanti, Indonesia, Thaimaa, Vietnam jne. Ystäviä löytyisi Taiwanista, Hongkongista ja Japanista, jos sinne päin matkareitti suuntautuisi. Katsoo nyt minne tie vie.

Huomasitteko muuten, että olemme saaneet äät ja ööt takaisin. Investoimme nimittäin omaan kannettavaan ja vaihdoimme näppäimistön suomalaiseksi. Nyt saamme lukuisat kuvamme järjestettyä ja nettiinkin pääsemme useammin koska leikkarimme on aivan McDonaltsin vieressä. Täällä kaikissa mäkkäreissä on ilmainen langaton netti. Erittäin kätevää ja ennenkaikkea ilmaista. Ja mäkkäreitähän tässä maassa riittää. Yksin Sydneystä löytyy 79 McDonaltsia.