Kausi ohi

Poimintakausi Lewis Farmilla loppui viime lauantaina ja sen kunniaksi kaikki hyppäsivät ja osa heitettiin farmia kiertävään kanaaliin. Hauska lopetus hienolle, osittain rankalle, työrupeamalle. Kanaaliin hyppimisten ja heittämisien jälkeen otetuissa kuvissa oli paljon onnellisia, nauravia ja märkiä ihmisiä. Kausi alkoi myöhässä ja loppui ajoissa ja kaiken lisäksi kesäkurpitsojen markkinahinnat tipahtivat ennätysalas. Töiden loppumista osattiin jo ennakoida, mutta saimme tietää siitä vasta kyseisenä päivänä. Töiden yhtäkkinen loppuminen ei siis tullut yllätyksenä, mutta ajoitus ei olisi voinut olla parempi sillä illalla oli mahtavat lopetusbileet Queens Hotellissa. Seuraavan päivän krapula, tuntui ihan siedettävältä kun tiesi, ettei tarvitse seuraavana päivänä lähteä poimimaan yhtään mitään. Meille tosin oli muutamaksi päiväksi vielä muita töitä farmilla, mutta nyt nekin on tehty ja voimme alkaa ottaa rennosti ja nukkua pitkään. Tuntuu tosin jotenkin erikoiselta jatkaa taas matkaa, ehkä jopa hieman haikealta. Seuraavaksi aioimme suunnata kohti Cairnsia ja mennä uudelleen sukeltamaan Valliriutalle ja ilman muuta haluamme käydä katsomassa valaita nyt kun se on mahdollista. Valaiden vuosittainen vaellus pohjoiseen itärannikon ohi on meneillään, joten nyt on juuri oikea aika mennä niitä ihailemaan.











Paljon on tapahtunut tässä kuussa emmekä ole kerinneet (lue jaksaneet/viitsineet) pitää blogia ajantasalla, joten nyt yritämme paikata tilannetta. Kävimme jokuaika sitten teatterissa katsomassa spektaakkelin nimeltä Time Warp, joka on tripuutti Rocky Horror Picture Show:lle. Kuukauden kestäneen odotuksen jälkeen koitti vihdoin päivä, jolloin saimme pukea ykköset ylle ja pääsimme nauttimaan annoksen kulttuuria. Olimme odottaneet näytöstä kuin joulua, emmekä todellakaan joutuneet pettymään. Esitys oli aivan mieletön! Suurimman osan ajasta näyttelijät kohelsivat yleisön joukossa eikä se jättänyt ketään kylmäksi, ei edes katsomossa olleita mummoja, jotka eivät välttämättä aivan tienneet mitä olivat tulleet katsomaan. Kaikki jotka ovat alkuperäisen elokuvan nähneet voivat kuvitella millaista on päästä katsomaan, kuulemaan ja koskemaan kyseistä showta. Esityksen jälkeen otettu kuva puhuu puolestaan. On aivan varmaa, että tämän teatterielämyksen muistamme loppuikämme.



Nyt kun olemme pitäneet leiriä jo useita viikkoja samassa paikassa niin olemme saaneet muutaman vakiovieraan teltalemme ilta-aikaan. Viimeisin vieras on ollut Leevi-Lisko, joka on tullut vierailulle joka ilta kuluneen viikon ajan. Leevi on pieni lisko, joka jahtaa hyttysiä telttamme ulko- ja sisäkankaan välissä. Ensimmäinen vieraamme oli Simo-Sirkka, joka tuli tutuksi ensimmäisten viikkojemme aikana nykyisessä majapaikassamme. Simo oli todella iso sirkka, ainakin kymmenen sentin mittainen. Oli ilmeisesti myös eksynyt telttakaikaidemme väliin helpon aterian toivossa, mutta joutui välillä paniikkiin ja yritti hypätä kankaan läpi vapauteen. Eihän siitä mitään tullut vaikka kaveri sitkeästi yritti, vaan lopulta voimien ehdyttyä Simo tipahti ryminällä maahan. Simon pikkuveli Timo, vieraili myös teltallamme, mutta hänelle kävi hieman köpelösti ja hän paistui auringossa kiinni telttakankaaseemme kuivaksi korpuksi. Leirin purku on edessä tämän viikon lopulla ja joudumme taas ahtamaan kaiken omaisuutemme, jota paisutti virolaisten meille jättämät kamat, autoomme. Tapasimme Hunter Valleysta sekä Melbournesta tutut taiwanilaiset ystävämme männä viikolla, mutta valitettavasti vain yhden illan ajan. He ovat myös kiertäneet paljon Australiaa ja ilmestyivät yksi ilta leirintäalueellemme. Missähän seuraavaksi törmäämmekään? Lauantaina saamme toisen mielyttävän vieraan kun myös Hunterista tuttu japanitar vierailee luonamme parin päivän ajan. Viimeksi nautimme sushia japanin tapaan, joten tällä kertaa laitamme pottuja ja jälkkäriksi lättyjä mansikkahillolla ja kermavaahdolla.

Vaatii aina hieman aikaa ja vaivaa opettaa meidän suomalaiset nimemme australialaisille, sillä ne eivät aina australialaisten ymmärrykseen tahdo mahtua. Nimemme, vaikkakin ovat kovin lyhyitä, ovat saaneet monenlaisia uusia muotoja. Nimien moneen otteeseen tavaaminenkaan ei aina auta sillä ystävälliset aussit saattavat päättää, että ei tuollaista nimeä voi olla olemassa ja kirjoittavat jotain ihan muuta, mielestänsä enemmän oikeaa. Alavasta tulee joka kerta Oliver jos sitä ei tavaa. Olemme sen testanneet moneen eri otteeseen. Tässä muutamia esimerkkejä mitä nimistämme on saatu väännettyä:

Heli: Hali, Heiley, Hely, Helly, Hailey, Helli

Joni: Jon, Johnny, Yonne, Yoni, Yone, Jonr, Jone

Alava: Oliver, Alaba, Salava, Alva

Farmilla nimien opettaminen kesti lähes kuukauden, mutta lopulta ne menivät perille.