Holiday in Cambodia

Thaimaan jalkeen suunnattiin valloittamaan Kambodzaa. Meilla ei ollut viisumia valmiina, kun ei oltu tajuttu hakea nettiviisumia tarpeeksi ajoissa. Pienella jannityksella siis suunnattiin rajalle. Rajakaupungin linja-autoasemalta otettiin tuktuk ja pyydettiin viemaan meidat rajalle. Tuktuk-kuski ei kuitenkaan ihan noudattanut ohjeita vaan veikin meidat rajan lahella olevaan virallisen oloiseen paikkaan hankkimaan viisumia Kambodzaan. Tyytyvaisina taytettiin paperit, hieman ihmeteltiin sita, etta maksuksi kavi vain thaimaan bateja ja hinta oli luultua isompi. Kiltisti silti maksettiin ennenkuin alettiin epailemaan minkaan olevan pielessa. No, kylla me ihan oikea viisumi saatiin sieltakin, mutta maksettiin siita vahan reilusti tuplahinta thaimaalaiselle matkatoimistolle kuin mita oikeasti oikealla rajalla oltaisiin maksettu Kambodzan rajaviranomaisille. Ja kuukauden turistiviisumin sijasta meilla on nyt 3 kuukauden viisumi eli ei ainakaan tule kiire pois tasta maasta viisumin umpeutumisen vuoksi niinkuin meinasi vahan Thaimaassa tapahtua. Kylla tuollainen huijatuksi tuleminen syo miesta, viela kun ollaan yritetty olla tarkkana. Kaipa meita on vahan turhan helppo huijata. No nyt Kambodzassa epaillaan ihan kaikkia ja kaikkea. Vie se vahan matkaviehatysta kun ei uskalla luottaa yhtaan kehenkaan. Varsinkaan kun paikalliset ovat todella ystavallisia ja avuliaita ja me vaan mietitaan, etta mitakohan tuokin haluaa ja mitahan silla on mielessa.

Mutta ei taalla nyt sentaan ilmaiseksi turisteja palvella. Rahastuspuoli toimii vahan turhankin hyvin, ei ihan niin halvalla ei paase kuin alunperin luultiin. Tosin taalla on useassa paikassa eri hinnat turisteille ja paikallisille, mika toisaalta on ihan ymmarrettavaa. Mutta ainakin turistipaikoissa osa vaestosta taitaa paasta aika hyville tuntipalkoille. Kaytiin katsastamassa maailman kahdeksanneksi ihmeeksi listattu Angkorin temppelialue ja sisaanpaasysta veloitettiin 20 US$ per henki, tuktuk peruskierrokselle 20$ ja opas paivaksi 20$. Varmaan olisi pitanyt kuskille ja oppaalle ruuatkin tarjota, mutta eihan meilla itsellakaan ollut aikomustakaan syoda turistiravintoloissa. Olisivat olleet kylla tervetulleita piknikille kanssamme, mutta ei meidan omatekoiset voileivat taineet oikein innostaa. 10 tuntia rauniotemppeleita kierrettiin ja valokuviakin innostuttiin pitkasta aikaan rapsimaan oikein urakalla. Hienointa oli vaellella pienempien temppeleiden luona, joihin suurin osa turisteista ei tullut ollenkaan. Muutaman kerran saatiin olla jopa ihan kahdestaan. Kahden suurimman temppelin luona kun vakea oli ehdottomasti liiaksi asti. No, sita ei kai oikein voi valttaa paikassa, jossa vuosittain vierailee yli 2 miljoonaa turistia. Jos paikka ei ole ennestaan tuttu, niin vierailkaa toki osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Angkor_Wat

Siem Reapin rauhallisen kylan jalkeen oli pieni shokki saapua maan paakaupunkiin Phnom Penhiin. Vaikka ollaan paljon jo nahty oli takalainen liikenne ja vaenpaljous jotain ihan uutta. Ajattelin ensin, etta onpa tuttua ja turvallista kun on pitkasta pitkasta aikaa oikeanpuoleinen liikenne, mutta voin teille vakuuttaa, etta se ei ole yhtaan tuttua eika todellakaan turvallista. Autoa, skootteria ja tuktukia saattaa tulla ihan mista suunnasta hyvansa. Teiden ylitys tosin alkaa pikkuhiljaa sujumaan aika mallikkaasti, sinne vaan liikenteen sekaan rauhallisesti koko ajan eteenpain kavellen lujasti uskoen, etta kukaan ei aja paallesi. Tiet muuten on tassa maassa erinomaisessa kunnossa. Ollaan pari vuotta vanhoista opaskirjoista luettu, etta tiet ovat erittain kehnoja ja kuoppaisia, mutta mita viela. Niin tasaisia ja suoria paallystettyja maanteita ei olla nahty sitten Australian aavikon. Maisema tosin teiden varrella on aika kurjahko. Kuivaa, kellertavaa peltoa, valilla pienia kylia hokkeileneen ja tienvierustojen myyntikojuineen. Kaikki talot on rakennettu tolppien paalle ja talojen alustoihin tolppien valiin on lahes jarjestaan joka talossa viritetty riippumattoja, alakerta toipii oleskelutilan lisaksi myos romuvarastona tai karjasuojana lehmille, sioille ja vesipuhveleille. Harmittavan sotkuisia tienvarret ja kylien laitamat tuntuvat olevan, voit nahda satoja muovipusseja ja muuta roskaa yhdella silmayksella. Samanlaista tosin on ollut muissakin kaakkois-Aasian maissa (Singaporea lukuunottamatta). Thaimaassa jopa kansallispuistosta loydettiin muutama kammottava kaatopaikka.

Bussimatkat ovat siis olleet mielyttavia tien tasaisuuden suhteen, mutta muutama muu juttu ovat saaneet 3-4 tunnin matkat tuntumaan ikuisuudelta. Ensinnakin paikalliset rakastavat tyytyn kayttoa ja sita sitten todellakin kaytetaan ahkerasti. Edelliskerrallakin bussikuskimme jopa treenaili erilaisia tyyttayksia ennen liikenteeseen lahtoa. Ja toiseksi jostain kasittamattomasta syysta taalla rakastetaan nayttaa julkisissa kulkuneuvoissa paikallisia karaokevideoita. Pari biisia menee viela hyvana vitsina, mutta tunnin paasta ei enaa paljoa naurata. Ollaan yritetty kuunnella omaa musiikkia mahdollisimman kovalla kuulokkeilla, mutta aika huonosti se tuppaa sen molyn peittamaan.

Phnom Pehnissa ollessamme oltiin taas oikeita turisteja ja kaytiin vierailemassa oppaan johdolla kuninkaan palatsialueella ja seuraavana paivana Tuol Slengissa (S-21), mika on entinen vankila. Aivan karmea paikka Pol Potin hirmuvaltakaudelta 30 vuoden takaa. Tulipahan muistutus siita minka takia aina aikaisemmin jo pelkka sana Kambodza on saanut kylmat vareet kulkemaan pitkin selkarankaa... En edes lahde kertomaan kyseisesta paikasta sen tarkemmin, halukkaat voivat lukea lyhyen kuvauksen paikasta wikipedian sivustoilta osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuol_Sleng

En todellakaan halua lopettaa blogia tuollaiseen kammottavuuteen, joten siirrytaanpa huomattavasti positiivisempiin asioihin. Ensinnakin me rakastamme Kambodzan ruokaa, ei oikein valitetty tulisesta thai-ruuasta, mutta takalainen ruoka on kuin tehty meidan makuun. Riisia tai nuudeleleita, lihaa ja kasviksia maustettuna valkosipulilla, kananmunalla ja joskus pienella sipauksella pippuria. Ei olla viela kertaakaan jouduttu pettymaan paikalliseen ruokaa, tosin ollaan kylla valtelty perinneruokia, jotka maustetaan inkivaarilla. Ja majoituspaikamme ovat olleet yhta viela rakenteilla olevaa paikkaa lukuunottamatta aivan mielettomia. Tuulettimella varustun huoneen saat 5, ilmastoidun 10 dollarilla. Nykyinen majapaikkamme on rakennettu puoleksi jarven paalle ja isolle bambuterassille on viritty riippumattoja katoksen alle. Taalla oli todella ihanaa viettaa vuosipaivaamme, tosin ehka muutaman asteen oli turhan kuuma tuossa paivasaikaan, mutta eihan sita saa kuumuudesta valittaa.