Tiikeria tankkiin

Hieman kummalisin tuntemuksin lahdimme Australiasta. Oli kuin kotoa olisi lahtenyt eika tieda tuleeko enaa koskaan takaisin. Koko keskiviikko paiva matkustettiin ja iltamyohaan saavuttiin viimein Singaporeen ja lentokentalta loydettiin viela hyvin asemalle, jonka kulmalla hostellimme piti sijaita. Siina sitten pimealla astuttiin aseman ovista ulos ja katukuvaa hallitsivat kiinalaiset merkit ja ei sitten mitaan tietoa mihin suuntaan asemasta pitaisi lahtea. Tulostetussa varauslapussa ei hostellin osoitetta lue eika sita tietenkaan tullut kirjoitettua mihinkaan. Sama ongelma oli myos eraalla uusi-seelantilaisella kohtalon toverilla, joka pisti viela hitusen paremmaksi eika tiennyt edes hostellinsa nimea. Pariin kertaan kaveltiin edes takaisin lahikatuja ja tormailtiin kyseiseen kaveriin useita kertoja kunnes viimein loysimme sentaan nettikahvilan, josta paasimme tarkistamaan hostellin osoitteen. Sen jalkeen se loytyikin sitten helposti, mutta meinasi jo hieman pipo kiristya kun on ensin matkustanut 14 tuntia ja sitten saapunut tropiikin kuumuuteen (ja taalla on sitten niin jarjettoman kuuma!) eika meinaa paasta maaranpaahansa, joka on ihan nenan edessa.

Kuumuuden lisaksi Singaporesta huomaa heti kuinka siisti kaupunki on. Osa syyna tahan on tietysti historia ja hallinto seka lait, joiden muukaan muun muassa roskaamisesta saa ankarat sakot. Ultramodernissa junaverkostossa MRT:ssa (Mass Rapid Transit) syomisesta ja juomisesta saa myos mojovat sakot. Junat ovatkin aarimmaisen siisteja ja luotu todellakin massojen nopeaan siirtelyyn. Moni kaupunki voisi ottaa mallia. Maihinnousukortissa mainittiin myos, etta huumeiden salakuljetuksesta saa kuolemanrangaistuksen. Paljon on hienoja lakeja, joita kaikki noudattavat kiltisti. Pysyy kaupunki puhtoisena. Kortin kaantopuolella ovat sitten lukuisat rakennustyomaat ja tietyot joihin olemme tormanneet taman tasta kun olemme yrittaneet maanpaalla kulkea. Ensin ihmettelimme, etta taman kokoisessa saarivaltiossa asuu saman verran ihmisia kuin Suomessa ja silti saimme aivan keskenamme kaduilla vaellella. No, kaikki kulkevat tietysti maanalla kiemurtelevissa tunneleissa paikasta toiseen. Mika kay jarkeen kun siella on ilmastointi ja ulkona ei.

Aasialaista ilmapiiria tuo tietysti kaupankaynti, jossa kaikesta pitaa tingata ja vaantaa katta, jota me vihaamme yli kaiken. Jos joku asia maksaa taalla 100 dollaria niin todennakoisesti oikea hinta on 20 dollaria. Siita sitten vangataan ja tingataan. Sairasta touhua. Ja kaikkia, jos nain suomeksi saan asian ilmaista, kusetetaan niin paljon kuin vain keritaan. Sairasta touhua. Ainoa erotus kaupankaynnissa muihin Kaakkois-Aasian maihin on, etta Singapore on todella kallis. Aivan samoja hintoja kuin Australiassa ja lisaksi kaikkiin ravintolahintoihin lisataan 7% vero ja 10% palvelumaksu. Eli jos lasku on 100 dollaria niin joudut maksamaan 117 dollaria. Sairasta touhua. Meidan makuun liikaa turismia ja jos menet lahellekaan kauppaa tai ravintolaa niin kaikki tyrkyttavat kokoajan jotain. Emme tykkaa yhtaan, mutta kaipa se on siihen totuttava kun sellaista se kaiketi taalla pain maailmaa sitten on. Lansimaalaisia kun kerta ollaan niin meille pitaa tyrkyttaa kaikkea kokoajan jarjettomilla hinnoilla.

Kaikesta negatiivisesta olemme kaivaneet myos positiivisia asioita tasta maasta. Siisteyden lisaksi kaupunki on kaunis. Ja kaupungin elaintarha on ehkapa paras, jossa olemme kayneet. Kaikki elaimet tuntuivat viihtyvan vankeudestaan huolimatta ja nauttivat olostaan. Ei kertaakaan tullut sellaista oloa, etta elaimet olisivat olleet sressaantuneita tai karsivia. Norsut olivat ainoita, jotka karsivat. Hahhahhaa. Puujalka. Jaakarhuja, valkoisia tiikereita, paljon erilaisia apinoita, joista nenaapina ehdottomasti hauskin veijari ja kaikkea mita kuvitella saattaa. Paljon oli sellaisia otuksia, joita emme ole ennen nahneet. Kaupungin kasvitieteelinen puutarha oli myos nakemisen arvoinen. Erityisesti Bonsaipuut tekivat vaikutuksen.




Otsikko viittasi tietysti paikalliseen Tiger-olueen, jota metsastimme pari paivaa ja kauhistelimme hintoja. Tanaan sitten oli annettava periksi ja saatava hieman tiikeria tankkiin. Menimme jokirannassa sijaitsevaan kokoperheen ravintolaan Hootersiin nauttimaan torkean kalliit Tiger tuopposet. Edes tarjoilijatyttojen lyhyet shortsit eivat saaneet laskua tuntumaan yhtaan inhimillisemmalta. Ja paalle tietysti maksoimme asiaan kuuluvat lisamaksut. Huomenna paasemme onneksi Malesian puolelle, jossa toivomme hintojen hieman laskevan ja paasisimme nauttimaan luvatusta halvasta hintatasosta. Bussi, jolla matkustamme on kunnon luksusmallia ja ruuat ja juomat kuuluvat hintaan. Singaporeen lentaessa nimittain piti olla nayttaa lento/bussilippu pois maasta, jotta paasi koneeseen. Siina sitten Heli juoksi turvatarkastuksen lapi nettikahvilaan varaamaan meille liput Kuola Lumburiin. Kiireessa ei paljon ehtinyt vertailla hintoja vaan jotain oli otettava, jotta paasi koneeseen. Ei passaa valittaa silla pikkuinen luksus ei taman hetkisen hostellin jalkeen tunnu yhtaan pahalta. Investoimme myos Kuola Lumburissa pariin hotelliyohon. Ei tallainen neljan hengen dormi ole mikaan kauhean mieltaylentava asumismuoto. Meidan 5 tahden hostellina itseaan mainostava asumuksemme ei nimittain tehnyt vaikutusta, mutta ajoi asiansa.

P.S. Viela taytyy tehda pieni lisays tekstiin, silla kavimme nyt viimeisena iltanamme syomassa laitakaupungilla turistirysien ulkopuolella, siella missa paikalliset syovat ja kas, ei tyrkytetty, olut oli reilusti yli puolet halvempaa, ruoka parempaa ja laskuun ei lisatty yhtaan mitaan ylimaaraista. Eli saimme enemman tiikeria tankkiin ja mielipide kaupungista parani asteen verran.