Bussilla Vietnamin halki

Ensimmainen etappi bussimatkalla Saigonista Hanoihin paatyi Nha Trangiin. Nha Trang oli oikeastaan viimeinen rantakohde talla venahtaneella honey moonilla. Kun saavuimme kaupunkiin niin satoi taivaan taydelta. Merenkaynti oli myos niin kovaa, etta paatimme jattaa seuraavaksi paivaksi suunnitellun sukellusretken tekematta. Seuraava paiva alkoi auringonpaisteella, jatkui sateella, mutta lopulta saimme hienon aurinkoisen paivan, jonka kaytimme rannalla lohoilyyn kun siihen viela tarjoutui mahdollisuus.

Nha Trangista matka jatkui yobussilla Hoi Aniin. Nukkuminen kyseisessa sardiinipurkissa ei ollut mikaan paras kokemus. Kokemus kuitenkin. Hoi Anissa taasen on raataleita ja suutareita vierivieressa ja siella on melko halpaa teettaa pukuja ja mekkoja ja kenkia. Pitihan se sitten teettaa puku, pitka ulkotakki, pari kauluspaitaa, kiiltonahkakengat ja Helille silkkimekko. Kengista varsinkin tuli todella upeat, ja naurettavan halvalla. Hoi An oli kaunis pikkukyla joen varrella. Tykkasimme paikasta paljon. Sielta matka jatkui Hueen. Hue olikin pienten Nha Trangin ja Hoi Anin jalkeen vahan isompi kaupunki. Hue on kaupunki taynna historiaa ja siella sijaitsee muurien ymparoima Keisarillinen kaupunki, joka toimi keisarikunnan hallinnollisena keskuksena 1804-1945. Alueella on palatseja, temppeleita, aarrekammio, keisarillisia asuinrakennuksia, puutarhoja ynna muuta, ynna muuta. Ulkomuurien sisalla on viela toiset muurit, jotka suojelevat Kiellettya Purppura Kaupunkia, jonne vain keisariperhe, palvelijattaret ja uenukit paasivat. Alue tuhoitui osittain tulipalossa 1947 ja mita jai jaljelle pommitettiin tuhoisin seurauksin 1968. Hiljattain aluetta on alettu entisoida ja paraikaa entisointityot ovat kaynnissa monessa kohteessa.

Myos Hueen tykastyimme ja loysimme ensimmaista kertaa koko Aasiassa oloaikanamme oikeasti halvan ja hyvan ruokapaikan. Alle dollarilla jo sai kunnon annoksen ja 1,5 dollarilla mita vain lansimaistakin ruokaa. Ja ehdottomasti parasta mita olemme Vietnamissa syoneet. Eraassa asteen verran kalliimmassa ravintolassa nautiskelimme sammakonreisia ja taytyy sanoa, etta veivat kielen mennessaan.

Kaksisataa kiloinen apina poistui harteiltamme tassa yksi paiva kun vihdoin, yli kuukauden yrittamisen jalkeen onnistuimme siirtamaan rahamme Australian tililtamme Suomeen. Olemme olleet tulisilla hiililla yli kuukauden paivat kun ANZ pankki hoitaa asioita miten hoitaa. Pitka tarina lyhyesti. Siirtaaksemme rahat tarvitsimme siirron aktivoivan numeron ANZ pankista, jota ei voinut antaa meille henkilokohtaisesti viela kun olimme Australiassa, sita ei myoskaan voinut lahettaa suoraan nettipankkiin vaan se piti lahettaa postiosoitteeseen Australiassa. Onneksi meilla on ystavia siella, jotka ystavallisesti auttoivat ja lupasivat lahettaa numeron meille kun se saapuu postissa. Numeron lahettaminen postissa, hyvat ystavat ja kylanmiehet, on kuulemma turvallisuus kysymys. No, Australian postin kanto, jota luvalla sanoen voisin kehaista surkeaksi rapellykseksi, onnistui viivyttamaan ensimaista numeroa yli kaksi viikkoa, jonka aikana ehdin tilata uuden, silla sen pitaisi olla perilla viidessa paivassa. Taman toisen numeron posti hukkasi taysin. Kolmas tuli sitten ajoissa, mutta sita aktivoidessa odotti uusi yllatys. Saadakseen numeron aktiiviseksi pitaisi ottaa yhteytta Internet Help Deskiin. Sellaistahan ei loytynyt, joten viestia pankkiin. Viikonlopun yli vastausta odottelin ja sellaisen viimein sain. Nyt piti lahtea soittamaan pankkiin ja kertomaam, etta pitaisi tama numero saada aktiiviseksi. Lopulta tati uskoi, etta olen tilin omistaja ja numero oli aktiivinen saman tien ja mahdollisti rahojen siirron ulkomaiselle tilille. Mielestani reilu kysymys on; miksi ihmeessa kyseinen numero piti ensin lahettaa Australian postin hukattavaksi kun asian olisi voinut suoraan hoitaa soittamalla. Kuka tietaa, jos kukaan.

Huesta hyppasimme jalleen yobussiin ja nyt olemme paivan ajan ihmetelleet Hanoin vilinaa. Viisi paivaa taalla vietetaan ja sitten otamme suunnaksi matkan viimeisen etapin Hong Kongin.