Hyvasti Hanoi

Saastelimme monia tuliaisostoksia Hanoihin, mika taisikin olla suuri virhe, silla Hanoi ei ollutkaan Bangkokin kaltainen shoppailuparatiisi. Lisaksi tama taitaa olla Vietnamin kallein kaupunki, silla jopa vesipullosta joutuu maksamaan tuplahintaa. Ja halvan ja hyvan ruokapaikan metsastyskin on jalleen yhta tuskaa. Tosin viimeisena paivanamme siinakin sitten onnistuttiin ja jopa kaksi kertaa. Illallisella soimme tarjoilijan suosittelema paikallista ruokaa, jonka nimesta meilla ei ole mitaan kasitysta, mutta hyvaa se oli. Saattoipa olla jopa yksi parhaista ruuista koko Aasian matkalla. Eika hintakaan ollut kuin muutaman dollarin. =)

Ja alkaa nyt pelastyko, etta jaitte kaikki ilman tuliaisia, silla viimeisena paivanamme Hanoissa onnistuttiin ruokatilausten lisaksi myos shoppailussa. Hanoissa shoppailemisen tekee hauskaksi se, etta taalla on joka ainoa katu erikoistunut johonkin tiettyyn tuoteryhmaan. Toki jos tiedat mita olet hakemassa, niinkuin me tanaan, niin tekeeman se ostoksilla olon helpommaksi, kun ei tarvi ympari kylaa kayda kyselemassa hintoja, kun kaikki sita tavaraa myyvat liikkeet ovat vieretysten. Ollaan loydetty mm. laukku-, kenka-, lelu-, pyyhe-, peltitavara- ja jopa wc-ponttokatu. Joka liikkeessa on lahes samat tuotteet myynnissa, mutta hinnat voivat vaihdella sitten todella isolla haarukalla. Tasmalleen samasta tuotteesta voidaan pyytaa ihan mita tahansa, joten hintavertailu on todellakin syyta tehda ja paljon. Ja tinkia! Niin arsyttavaa puuhaa kuin se onkin, niin se kuuluu kaupantekoon taalla pain maailmaa. En taida enaa osata ostaa vesipulloakaan ilman tinkaamista. Mitahan ne Prismassa tuumaa, kun ekojen ruokaostosten jalkeen kayn alennusta vaatimaan loppusummasta?

Mutta ei paassyt Hanoi meidan suosikkikaupunki listalle. Viihtyisyytta taalta on nimittain viela ruokapaikkojakin vaikeampi hakea. Ainoastaan yksi maksullinen puisto on ollut sellainen, jossa olisi viihtynyt pidempaankin. No, onneksi isosta kaupungista loytyy muutakin tekemista kuin pelkka shoppailu ja katujen tallaaminen.

Jo ensimmaisena iltana sivistimme itseamme vietnamilaisella kulttuurilla ja menimme katsomaan water puppet teatteria. Eli suomeksi nukketeatteriesitysta, jossa nukkeja ohjataankin veden alta kepeilla ja naruilla. Esityksen aiheina oli kalastus, sadonkorjuu ja mita nyt veden aaressa paikalliset ovat ikina keksineetkaan touhata. Ja samanlailla nuket esityksessa saativat ja haslasivat kuin taalla kaikki muutenkin saataa ja haslaa.

Lauantaipaiva sitten pyhitettiin museoiden kiertamiselle. Ensimmaisena suunnattiin kaupungin ulkolaidalla olevaan Vietnamin ihmisista ja kulttuurista kertovaan museoon. Ensimmaisesta nayttelysalista loysimme kuitenkin vain Australian aborginaalien taidetta. Lievasti kauhuissamme kiersimme salia, luultiin vastaavanlaiset nayttelysalit jo jattaneemme taaksemme. Mutta onneksi kyseessa oli siis vain yksi sali ja loppumuseo tarjosi sita, mita oltiin oikeasti tultu katsomaan. Paljon oli myos paikalliset tulleet museota ihmettelemaan, eika muutamaa ranskalaista ja meita lukuunottamatta tainut lansimaalaisia paikassa juuri olla. Taidettiin olla sitten museoesineiston jalkeen toiseksi suosituin kuvauskohde. Kaikenhuippu oli se, kun eras paikallinen nuori mies tuli kysymaan meilta saako han ottaa valokuvan kanssamme. Toki kuvaan suostuttiin, kun kauniisti pyydettiin, vaikka aika kummalliselta se kylla tuntui.

Toinen museo johon samanpaivan aikana paadyttiin kertoikin sitten Ho Chi Minhista eli tuttavallisemmin Ho-sedasta (uncle Ho) seka rauhan, rakkauden ja vapauden aatteesta eli kommunismista... (nain Ho-sedan lausuntoa mukaillen). Ihan mielenkiintoista oli lukea ko. herran ja puolueen vaiheista alakerran valokuvanayttelyssa, mutta varsinaisen museon anti olikin sitten ihan eri juttu. En ole kylla ikina ollut niin kummallisessa paikassa. Erilaisten tolppien, pyramidien ja symboleiden merkitys jai hieman aukinaiseksi. Oli kuin olis ollut jossain nykytaiteen museossa. No, jos ei muuta museosta saatu irti, niin ainakin nyt tiedetaan, etta Ho-seta on ollut tosi kova jatka, jolla on ollut mielipide joka asiaan ja etta se on se tyyppi, jonka kuva koristaa joka ainoaan paikallista setelia. Tiesitteko muuten, etta Ho-sedan palsamoitu ruumis kuskataan Venajalle joka ainoa vuosi 3 kuukauden huoltolomalle?

Sunnuntaina lahdettiin sitten rannikolle Halong Bayhin. Se on saanut listasijoituksen maailman kahdeksantena ihmeena. Monikohan paikka kyseisen paikan jakaa, kun tuntuu, etta joka maasta loytyy aina se 8. ihme? Ei kukaan tietaisi mika se 9. ihme sitten on? Mutta Halong Bay on kylla paikansa listalla ansainnut. Oli muutenkin hienoa paasta merelle ja kun maisemat olivat viela niin komeat, niin ei voinut valittaa. Halong Bay siis kasittaa lahes 2000 saarta, jotka kohoavat meresta monen kymmenen metrin korkeuksiin pystysuorine seinamineen. Komeaa on seilailla saarten keskella. Eika saaret jaa edes paikan ainoaksi anniksi, silla alueelta loytyy viela lukemattomasti upeita luolia. Vierailimme yhdessa isoimmista ja naky luolan sisalla oli henkeasalpaavan kaunis. Varsinkin kun paikka oli viela valaistu varivaloin. Ihan mieleton. Kannitti siis reissu sinne tehda, vaikka 4 tunnin bussimatka suuntaansa tuntui varsinkin kotimatkalla vahan turhan pitkalta.