Reissuun aikaa vajaa viikko. Kämpän avaimet on luovutettu ja työpaikoilla on sanottu heiheit työkavereille. Tuntuu epätodelliselta aloittaa uusi vuosi asunnottomana ja työttömänä, kaikki tarpeellinen vain rinkkaan pakattuna. Tarkasti on koitettu miettiä mitä kaikkea sitä saattaa tarvita kahdeksan kuukauden aikana ja todennäköisesti mukana on liikaa tavaraa.
Vielä on edessä ystävien ja perheiden hyvästelyt. Kun ajattelee ettei näe rakkaitaan pitkään aikaan täytyy miettiä, että kyllä se aika menee nopeasti ja kohta taas nähdään. Aika ei tunnu niin pitkältä kun suunnitellaan mitä ensi syksynä yhdessä tehdään. Toisaalta tuntuu haikealta jättää kaikki tuttu taakse ja lähteä toiselle puolelle maapalloa, mutta toisaalta välillä on hetkiä jolloin ei muuta toivokkaan kuin, että pääsisi jo lähtemään Suomesta. Kohta päästään, kuume sen kuin nousee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Noniinjust. Mulla meni päivät sekaisin ja sitten olin varma, että olette jo matkassa. :( Olin hankkinut nerokkaan läksiäislahjankin. Joudutte lähettämään jonkinlaisen osoitteen, jotta voimme testata postin toimivuutta maapalloimen toiselle laidalle. :D
VastaaPoistaPahoittelen, että blogini sisältö saattaa silloin tällöin olla arvelluttavahko ja se sisältää hirveitä määriä vitutusta. Mutta sitähän elämä välillä on. :P
Maria
onnea tyonhakuun. to turkkilasta.
VastaaPoistaSeinäjoen terveiset lipsahtivat tuonne Matkakuumetta osioon:-)Kaisu
VastaaPoista