Ruuan valmistuksen kanssa ei ole ongelmia esiintynytkaan. Toki uunia ei ole kaytettavissa, mutta harvoin sellaista on ollut Australiassakaan matkustettaessa. Ja kylmalaukkukin seka kaljat pysyy paremmin viileana, kun oisin lampotila laskee lahelle nollaa eika valitettavasti tuo paivalampotilakaan ole kovin korkealle noussut. Toki parin paivan valein on pakko majoittua hyvin varustetuille leikkareille, etta saa kylmakallet pakkaseen ja itsensa kuumaan suihkuun. Muuten pyritaan majoittumaan luonnonpuistojen ilmaisille tai muutamia dollareita maksaville leirintapaikoille. Telttailuun verrattuna campervanissa majoittuminen on paljon nopeampaa, ei mene aikaa teltan pystytykseen eika purkuun. Auton takaosan saa katevasti muutettua poydasta ja penkeista nukkumatilaksi. Ja ei hairitse vesisateet eika tuulet unta eli hyvin nukutaan, varsinkin sen jalkeen kun kaytiin ostamassa itsellemme kunnolliset tyynyt.
Uudessa-Seelannissa matkojen pituutta on parempi mitata ajassa kuin kilometreissa, silla teilta ei makea eika mutkaa puutu. Kartanlukijalla on valilla ollut alkavan matkapahoinvoinnin oireita. Muutaman kerran ollaan ajettu niin korkealle vuoristoon, etta ollaan oltu aivan sananmukaisesti pilvessa. Vuorten ihailua tuo jatkuvasti taivaan peittava pilvimassa onkin hairinnyt aika tehokkaasti. Franz Josef ja Fox Glacierin kylista molemmista olisi pitanyt olla upea nakyvyys taman maan korkeimmille vuorille Mt. Tasmanille ja Mt. Cookille, mutta meilta jai kylla kyseiset vuoret nakematta. Hyva, etta sentaan vesisateelta saastyttiin, niin pystyttiin vaeltamaan hieman lahemmaksi Glaciereja eli jaavuonoja. Jaatikon paalle ei kuitenkaan menty, silla sinne paastakseen olisi pitanyt antaa saastonsa paikallisten retkifirmojen taskuun. Jatkuva kylmahko saa muuten sai meista vihdoin viimein eravoiton ja nyt ollaan molemmat flunssassa. Nenaliinapaketteja kuluu tehokkaalla tahdilla. Alkaa nyt kuitenkaan turhia huolestuko possunuhaa tama ei ole vaan ihan perusvilustuminen. Possunuha epidemia sitapaitsi riehui taalla pain jo puolisen vuotta sitten, eika siita ole enaa edes puhuttu moniin kuukausiin. Toivottavasti kriisi alkaa olemaan ohitse jo Suomen suunnallakin ja pikaista tervehtymista kaikille, jotka taudin kouriin ovat joutuneet. Mekin pyritaan parantelemaan ittemme kuumien juomien ja flunssatablettien avulla.
Onneksi saa eika vilustuminen ole kuitenkaan onnistunut pilaamaan kaikkea hauskanpitoa. Yksi hienoimista kokemuksista oli underworld rafting, jossa aluksi matkasimme linja-autolla ja junalla eraan vuoren luokse. Kyseisissa maastossa on kuvattu BBC Lost World, joten maisemat olivat kertakaikkisen komeat. Vuoren juurella vaihdettiin markapuvut paalle, kypara paahan, napattiin valtava uimarengas kainaloon ja aloitettiin kipuaminen ylospain. Puolesta valista rinnetta sukellettiin luolan suusta maan sisaan ja sitten tunnin ajan vaellettiin ihmettelemassa tippukivimuodostelmia ja muita luolan ihmeita. Eika todellakaan ollut mitaan helppokulkuisinta tunnelia, valilla luolan katto oli niin matalalla, etta aivan joutui menemaan kaksinkerroin ja jopa yksi rotko ylitettiin. Maanalla upeimmat kokemukset olivat taydellisessa pimeydessa istuminen ja maanalaisessa joessa kelluminen, kun tuhannet kiiltomadot valaisivat luolan kattoa. Maanalaisen joen yhtyessa ulkopuolella virtaavaan jokeen, paastiin viela laskemaan muutama koski renkaillamme. Ja silloin jopa viela paistoi aurinko!
Yleensa ulkomailla ollessaan sita vakisinkin kay vertaamaan asioita kotimaahan. Me ollaan oltu sen verran kauan Australiassa, etta verrataan Uutta-Seelantia vakisinkin siihen. Ja muutamassa asiassa Uusi-Seelanti vetaa pisteet kotiin sata nolla. Ensiksikin huoltoasemat. Australiassa kuten Suomessakin kaupungin joka huoltoasemalla on erihintaista bensaa, joten ensin joudut ajelemaan ympari kylaa loytaaksesi sita halvinta ja jos et sita tee, niin varmasti otat sita kalleinta. Taalla joka paikassa bensa on samanhintaista ja asiakkaista kilpaillaan palvelulla. Yleensa siis joku tulee tankkaamaan puolestasi tai sitten tankatessasi joku henkilokunnasta pesee tuulilasisi. Ei ollenkaan huono systeemi, viela kun joku maksaisi puolestasi. Ja toinen missa Australia haviaa on karkit. Australiasta kun hyvaa karkkipussia on mahdoton loytaa ja tahan asti ollaan hengissa selvitty Suomesta lahetettyjen karkkilahetysten voimalla. Mutta taaltapa myydaankin irtokarkkia ruokakaupoissa. Valikoima on kattava jopa minun vaativaan makuuni, tosin salmiakkikarkit loistavat poissaolollaan. Eli karkkilahetyksia otetaan edelleen vastaan.
Uudesta-Seelannista loydettiin myos ensimmainen lintukunnan edustaja, joka loysi
paikansa sydamistamme. Inhoamme nimittain emuja, cassowareja, magpie:a, kakaduja ja kaikkia heratyskellolintuja, mutta lentokyvyton noin kanankokoinen weka on aivan yliveto. Voiko uteliaampaa lintua enaa olla. Ihan sama mita teet, niin kyseinen lintu tulee jalkoihisi pyorimaan ja tuijottamaan paa kallellaan tekemisiasi. Ja jos vain jotain ruuan nakoistakaan on lahettyvilla, niin tama lintu osaa kylla kaikki kerjaamisen ja varastamisen taidot. Tiukkoina ollaan yritetty sanoa niille yhden kyltin sanoin, etta "Weka should eat only weka food!" Ja varoituksena: kannattaa pitaa auton ovet kiinni naiden lintujen lahettyvilla ellet halua salamatkustajia.Ompa sittenkin toinenkin lintukunnan edustaja josta tykkaamme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti