Uutta-Seelantia valloittamassa

Uudessa-Seelannissa ollaan vihdoinkin. Viikon paivat ollaan taalla oltu ja taas tuntuu, kuin oltaisiin matkalla, silla Australiassa asumiseen oli jo niin tottunut ettei sita pitanyt enaa matkana. Hieman oli taas pollamystynyt olo Aucklamdin lentokentalla, aivan kuten Sydneyssa tammikuussa. Taalla ollaan, mitas nyt sitten? Helppoa, bussi keskustaan, etsimaan hostelli, majoittumaan ja sitten tutustumaan kaupunkiin. Myohaisesta ajankohdasta johtuen jatimme virallisemmat asiat seuraavaan paivaan. Rahaa piti ensimmaisena saada siirrettya Australiasta Uuteen-Seelantiin silla hostellia maksaessamme huomasimme, etta ANZ-pankkikorttimme ei toimi Uudessa-Seelannissa. (Kyseessa Australia New Zealand Bank, joka on siis huijausta.) No, paatimme kavella isoimpaan ANZ pankkiin mita kaupungista loytyy ja hankkia tiliimme uuden kortin, joka toimisi Uudessa-Seelannissa. Voi kuin se olisikin niin helppoa. Opimme, etta Australian ja Uuden-Saalannin pankki ei toimi molemmissa maissa. Ovat kuulemma eri pankkeja joilla vain sattuu olemaan sama nimi. (Samaa pankkiyhtymaa kumminkin!?) Hienoa. No, jouduimme siis avaamaan uuden tilin samaan eri pankkiin. Sitten pitaisi saada siirrettya rahaa maasta toiseen. Voisi luulla, etta se olisi helppoa nain nettiaikana, mutta arvaapa uudestaan. Rahan siirto omalta tililta toiselle maasta toiseen saman pankkiyhtyman sisalla ei olekaan niin vain tehtavissa. Isomman summan siirtamista varten tarvitaan ensin Action Number!?, joka lahetetaan postissa kotiosoitteeseen Australiaan!? 5 pankkipaivan kuluessa!? Pienemman summan luvattiin olevan siirrettavissa valittomasti, mutta naah... Siirto pitaisi olla mahdollinen puolen yon jalkeen seuraavana paivana!? Katsotaan nyt saadaanko niita rahoja siirrettya vai ei.

Taman pienen avautumisen jalkeen voidaan taas jatkaa tarinaa eteenpain. Seuraavia hoidettavia asioita oli tietenkin kulkupelin hankinta. Paatimme, etta katevinta olisi vuokrata campervan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Campereita on tarjolla lajapain, mutta niin on matkalaisiakin, joten melkoisen soittelurumban joutui kaymaan lavitse, jotta sai edes jonkinmoisen vaunun siedettavaan hintaan. Torkean kallista joka tapauksessa vaikka halvin vaihtoehto seulottiinkin. Vuokra-autofirmoja on pitkalle toistakymmenta ja melkein kaikki ehdin soittaa lavitse ennen kuin saimme harkitsemisen arvoisen tarjouksen Wickedilta. Hyva puoli kuintenkin on kun vuokrasimme campervanin, eli pakettiauton joka on muutettu miniatyyri matkailuautoksi, voimme nukkua siina ja sielta loytyy kaikki kokkaustarpeet ja mika parasta meidan ei tarvitse raahata rojujamme vaan saamme ne kulkemaan autossa mukanamme. Eli toisin sanoen, hommasimme itsellemme kodinpyorilla kuukaudeksi, jolla voimme kiertaa molemmat saaret ja nahda Uuden-Seelannin kaikki upeat maisemat.

Rahat saatiin sitten lopulta siirrettya tilille, mutta ANZ vetaa siita sievoisen summan paalta siita hyvasta, etta siirran rahaa omalta tililtani toiselle. Mutta ei siita sen enempaa. Siirrytaan muihin murheisiin. Paku, jonka Wicked meille antoi oli jo alusta saakka taysin susi. Wickedin autoihin on aina maalattu kaikenmoista ja meille osui Robbie Williamsin nimea kantava Toyota Townace. Vaunua katsottiin jo alusta asti pelonsekaisin tuntein kun takaluukku ei ottanut auetakseen ja vaikutelma oli muutenkin heikko. Edes Robbie ei nayttanyt itseltaa. Matkaan kuitenkin lahdettiin, silla parempaakaan ei ollut tarjolla. Kammottava meteli siita romusta lahti ja heti ensimmaisessa maessa huomasimme, ettei se ihan taysilla kulkenut. Vaihteet eivat vain menneet silmaan ja rakkine jurrutti ylamakia raastavasti. Automaattivaihteinen romu on kyseessa, niista kun taallapain niin tykataan. Suomalaiseen tapaan paatimme kokeilla jos se siita lampiaisi. Ei lammennyt. 200 km silla ajettiin, nukuttiin yon yli ja vietiin korjaamolle, josta soitettiin Wickedille ettei tallaisella romulla enaa Aucklandiin ajella. Wickediltapa sanottiinkin, etta auto vaihdetaan kunhan ajamme sen ensin takaisin Aucklandiin. Tatakin tietoa saimme lypsaa soittelemalla firmaan useamman kerran. Ei siina auttanut kuin lahtea ajamaan vaikka mekaanikko firmaan viela kerran soittikin ja sanoi ettei mokoma rakkine ole tieturvallinen.

Perille kuitenkin paastiin vaikka Toyotaa joutui huudattamaan melkolailla. (Luultiin kylla, etta se rajahtaa siihen paikkaan.) Pistimme leirin pystyyn autovuokraamon pihalle Aucklandin esikaupungin pienteollisuusalueelle ja painuimme pehkuihin. Juuri tatahan me Uudesta-Seelannista lahdimme hakemaan. Alkaa kuitenkaan vaipuko epatoivoon. Paljon hyvaakin on tapahtunut ja niihin paastaan kasiksi heti kun olen avautunut tarpeeksi. Eli ei ihan viela.

Kahden ensimmaisen vuokrapaivan hinnan palautuksesta sovittiin firman kanssa, mutta kun aamulla meille annettiin uusi auto, hieman uudempi Toyota Estima Lucida, niin ei palautuksesta ollut tietoakaan. Siina sitten tiukkasanaisen valituskirjelman laitoin sahkopostilla Wickedille, ja uskokaa tai alkaa, osoitteeseen wecare@wickedcampers.com. Eivatka ole muuten vielakaan vastanneet vaikka siita on jo useampi paiva. Laitoin jo toisen viestin, mutta ilmeisesti pitaa koittaa jotain muuta kautta peria rahoja takaisin.

Tasta eteenpain onkin sitten valoisampaa kerrottavaa. Uusi Wicked-vaunumme kantaa nimea Korn ja bandin logo komeilee kyljessa. Tama auto kulkee hyvin ja nain makisessa maassa kulkuneuvo, jolla ne maet paasee ylos on jotakuinkin tarkea. Joni kuittaa nyt itsensa ulos ja antaa Helin kertoa niista hienoista maisemista ja tapahtumista mita meille kaiken sahlaamisen ohessa on sattunut.


Eli sitten niihin mukavimpiin asioihin. Ensimmaiseksi pitaa mainita taman maan luonto. Taalla on niin vihreaa ja vehreaa, aivan erilaista kun auringon polttamassa Australiassa. Paljon kotoisampi olo, tien ja polkujen pientareet on taynna kukkia ja pienarkasveja, joista osa on tuttuja jopa Suomesta. Taalta loytyy jopa tuttakin tutumpi voikukka. Ja sitten joka paikassa laiduntaa lampaita ja lehmia, myos aivan Aucklandin keskustassa olevalla One tree Hillilla, joka on entinen tulivuori. Se olikin yksi kauneimmista paikoista siina kaupungissa, aivan upea paikka taynna polkuja ylos ja ympari rinnetta. Eika oltu ainoita vaeltajia siella, suurin osa paikallisistakin oli valinnut sen lenkkeilymaastokseen. Ja kyseisen kukkulan luota loytyy myos observatoria. Mentiin vain katsomaan mihin asti se mahtaisi olla auki ja paadyttiinkin juuri siihen aikaan alkavaan iltanaytokseen. Aluksi sisatiloissa yllemme luotiin Aucklandin tahtitaivas, josta oppaamme esitteli meille mm tahtikuvioita. Lopuksi paasimme himokokoisella kaukoputkella tutkimaan oikeaa tahtitaivasta. Tahtien ja muutaman galaksin lisaksi naimme taivaalla Jupiterin. Itse planeetan naki paljaallakin silmalla, mutta kaukoputkella nakyi myos 3 sen kuuta. Ja nyt ei enaa eksyta tallakaan puolen planeetta, vaikka pohjantahdesta taalla ei pystykaan suuntaansa selvittamaan, silla opimme paikallisten tavan selvittaa missa etela on.


Luonnossa vaeltaessa kaikki huolet ja murheet unohtuu, joten varsinkin tuossa reissun alkuvaiheessa oli erittain tarkeaa paasta valilla liikkumaan luontoon. Pisin lenkkimme tahan mennessa on ollut vain noin 10 km vaellus eraan vuoren huipulle. Vaelluksesta teki jannittavan se, etta mennen tullen taytyi ylittaa 8 jokea kivia pitkin. Ainoastaan yhdessa kasteltiin kenkamme, mutta jos vesisade olisi yllattanut olisi reissusta voinut tulla erittain marka. Paikalliset nimittain varoittivat, etta vesisateella joet tulvivat samantien ja vahintaakin kivet olisivat olleet vaarallisen liukkaat. Onneksi vesisade antoi odottaa itseaan siihen saakka, etta oltiin takaisin autolla.


Pohjoissaari on taynna kuumia lahteita, mutta me ollaan vasta muutamassa paasty pulikoimaan. Erikoisen kokemus oli Hot Water Beachilla, jossa ihmiset saavat aamupaivisin laskuveden aikaan etsia itse kuuman kohden hiekasta ja kaivaa itselleen siihen kylvyn. Meidan ensimmaisessa kaivuussa oli hieman turhan kylmaa vetta, joten jouduimme vaihtamaan paikkaa. Sitten osuimmekin oikein kultasuoneen, valitettavasti vain vesi oli kiehuvan kuumaa. Sen jalkeen tyydyimme valtaamaan muilta vapautuneen kylpykuopan. Oli se uskomattoman hieno nautinto ja sielta ei olisi millaan malttanut lahtea pois. Suosittelen.

Viimeisin hieno kokemuksemme on ollut vierailumme Konnussa eli Hobitti kylassa. Uusi-Seelanti kun on taynna Taru Sormusten Herrasta kuvauspaikkoja, mutta se on ainoa johon on jatetty edes osa lavasteissa pystyyn. Ollaan siis vierailtu Frobon kodissa, mutta herra ei itse ollut kyllakaan paikalla. Kierros oli erittain mielenkiintoinen ja paljon saatiin tietoa kuvauskikoista ja kuinka budjetin pystyy napparasti ylittamaan. Piakkoin samalla paikkaa aletaan kuvaamaan Hobit elokuvia. Niita on nimittain tulossa kaksi kappaletta, ensimmainen Hobit kirjasta ja toinen puuttuvista vuosista sen ja Taru Sormusten Herrasta kirjan valista. Tana iltana on sitten odotettavissa taas hieno kokemus, silla ollaan menossa Maori showta katsomaan. Luvassa tassia, laulua, Maorikulttuuria ja perinteista ruokaa.