Kaksoistornien varjossa sekoilua ja mopoilua

Luksusbussimatkamme Singaporesta Kuala Lumpuriin (tunnetaan myos nimella KL) oli juuri sita mita oltiin luvattukin. Leveat penkit, ruokaa, juomaa, palvelua ja kaks hauskaa leffaa... Oli mukava saapua uuteen kaupunkiin ilman matkavasymysta, hotellimmekin loydettiin suuremmitta vaikeuksitta. Hyvin siis jaksettiin lahtea tutkimaan kaupunkia samantien, kierrettiin muutama ostoskeskus lavitse ja niiden sulkeuduttua kymmenen aikaa illalla siirryttiin viihtyisaan pubiin juomaan Tiger-olutta. Malesian laki kun kieltaa oluen valmistuksen, joten naapurimaan Tiger on suuressa suosiossa taalla. Enka yhtaan ihmettele, se on erittain hyvaa olutta. Maistakaa ihmeessa, sita luulis Suomestakin loytyvan.

Jo ensimmaisena iltanamme ihastuimme KL:n. Se on rahjainen, paikoin jopa sotkuinen, mutta se on paljon viihtyisampi kuin kylmaksi jattanyt Singapore. Ihmiset ovat ystavallisempia ja avuliaampia, tosin koyhempia kuin singaporelaiset. Siella kun kaikilla ja todellakin tarkoitan etta kaikilla oli uutuutta kiilteleva kosketusnaytolla varustettu puhelinmonitoimiharpake, jota piti raplata kaikki bussi ja metromatkat. Me saatettiin olla joskus Jonin kanssa ainoat koko vaunussa, jolla ei ollut kuuloketta korvassa ja himopuhelinta kourassa. Malesiassa ei vastaavanlaista ole nakynyt. Mutta osataan taallaki pystyttaa ostoskeskuksia ainakin turistien iloksi. KL:ssa oli useampiakin valtavia laitoksia suunnattuna eripaksuisille lompakoille. Meidan suosikki oli yksi suurimmista: Time Square. Kyseinen ostari oli 12 kerroksinen, satoja vaatekauppojen lisaksi se sisalsi 2 isoa leffateatteria, keilahallin ja sisahuvipuiston. Aivan alyton paikka. Ma kiersin siella nelja tuntia, mutta voitteko uskoa, en edes ostanut mitaan. Jostain syysta shoppailu ei kiinnosta yhtaan, jospa sitten Thaimaassa innostuisin.

Silloin Singaporessa ollessamme tutustuimme kahteen malesialaiseen, Davidiin ja Margueriteen. Kuala Lumpurissa sitten tapasimme uudestaan heidat ja menimme yhdessa ulos syomaan. Ruokailun jalkeen siirryimme viela eraan keskustan hotellin Skybariin juomaan coktaileja. Upea nakyma valaistuille kaksoistorneille ja mielenkiintoista mielipiteiden vaihtoa.

Kuala Lumpurin jalkeen suuntasimme Penangin saarelle maan pohjoisosiin. Linja-automatka ei talla kertaa ollut aivan yhta luksusta kuin edellinen, mutta perille paastiin ilman ongelmia. Penangin saarella kaytettiin taxia ekaa kertaa koko reissun aikana ja tinkauksesta huolimatta taidettiin maksaa liikaa, silla niin tyytyvainen hymy kuskilla oli maksua vastaanottaessa. Kolmen tahden hotellimme oli tainut saada tahtiluokituksensa joskus kultaisella kuuskytluvulla, sen verran kulahtanut paikka oli. Eika siella asiakkaitakaan ollut liiemmilti, yks perhe suomesta ja yks ruotsista meidan lisaksi. No, eipa ollut aamupalalla tungosta. Aamupala oli nimittain oikein hyva ja ekana aamuna taidettiin viettaa aikaa siella toista tuntia, Joni tais syoda ainakin kolmen ihmisen edesta. Penangin saaresta ei oikeastaan nahty muutakuin Georgetown ja kyseisesta kaupungista ei ole paljon lapsille kertomista. Erittain hyvaa japanilais-korealaista ruokaa sielta loydettiin (Joni rakastui paikan sushiin, jonka paalla oli kuorrutettua ankeriasta) ja upeassa kartanossa kaytiin tutustumassa (Peranakan mansion). Ihan sattumalta eksyttiin rakennuksen eteen ja talosta oli juuri poistumassa pariskunta, jotka suosittelivat paikkaa meille hyvana kokemuksena. Ja olihan se, opas kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia ja olihan se kiva nahda miten rikkaat elavat. Penangissa ei siis kahta yota pidempaan viihdytty vaan varattiin laivamatka Malesian Ahvenanmaalle eli verovapaalle Langkawin saarelle.

Langkawin saari vaikutti paratiisilta, joten paatettiinkin heti viipya useampi yo taalla. Ollaan viime aikoina aika vauhdikkaasti siirryttykin paikasta toiseen, joten kiva olla hetki paikallaan. Satuttiin viela loytamaan netista hyva tarjous hienoon hotelli resorttiin, joten nyt eletaan tyylilla. Hotellimme on siis hieno ja allasalue kertakaikkisen upea. Ehdimme jo suunnitella, etta seuraavat pari paivaa makaamme vain altaan reunalla silloin talloin coktaileja allasbaarista tilaillen, mutta koskaan ei mikaan mene suunnitelmien mukaisesti, silla ekana iltana sattui jotain odottamatonta. Olimme etsimassa halpaa ruokapaikkaa, mutta paatimme sita ennen menna rantabaariin katsomaan auringonlaskua ja juomaan drinkit ruokahalua lisaamaan. Auringonlaskua emme sitten ikina nahneet, silla aurinko sukelsi pilvien taa hetki ennen mereenpainumista ja seuraava yllatys oli tiskilla, kun ravintola ei hyvaksynytkaan muutakuin kateisen. Eihan meilla ollut tarpeeksi (n.6 euroa) joten Joni lahti nostamaan rahaa lahimmasta automaatista ja mina jain "panttivangiksi". Pian Joni saapuikin takaisin, mutta ilman rahaa ja ilman luottokorttia, silla kone oli syonyt senkin kaupanpaaliseksi. Onneksi ravintolassa oltiin erittain ystavallisia ja eras pakistanilainen mies lahti sitten kayttamaan Jonia saaren lentokentan pankkiautomaatilla. Samalla reissulla olivat saaneet yhteyden pankkiin ja keskustelleet kattavasti Jonin "lempiurheilusta" eli kriketista. Ei ollut Joni tainut kertoa todellista mielipidettaan tasta lajista. No, ainakin oli todella nalka kun vihdoin viimein paastiin siita ravintolasta lahtemaan.

Eli seuraavana paivana altaalla loikoilun sijasta suuntasimmekin saaren isoimpaan kaupunkiin noutamaan luottokorttimme takaisin omaan taskuun. Talla saarella ei ole julkista liikennetta taxeja lukuunottamatta ja takseista ei ole edes matkamittareita vaan he ovat hinnoiltelleet matkansa valmiiksi ja naista hinnoista ei voi edes neuvotella. Ja hinnat ovat tietenkin pilvissa. Pelkan menomatkan hinnalla saatiin vuokrattua skootteri koko paivaks, joten tokihan valittiin se vaihtoehto. Skootterilla huristelu oli oikein mukavaa puuhaa ja kortin haun jalkeen paatettiin kiertaa koko saari. Ja loydettiinkin oikein mielettomia paikkoja, mm. saaren pohjoisosasta loysimme todella upean paratiisirannan. Aivan mieleton ja mekin ollaan aika monta upeaa rantaa viime vuoden aikana nahty. Ja loydettiin me ajomatkamme varrelta Neuvostoliittolainen ravintola, oli kylla niin uskomaton loyto, etta pakkohan siella oli kayda syomassa. Ja ruoka oli todella hyvaa! Sopi suomalaiseen makuun erinomaisesti.

Langkawille on muuten suoria lentoja Suomesta eli jos haikailette lomalle tuloa Malesiaan, niin suosittelemme tata saarta erityisesti. Juuri varasimme viela yhden lisayon itsellemmekin, kun ei viela tahdota lahtea pois taalta. Huomioikaa vaan se, etta vaikka saari on verovapaa, se ei suoraan tarkoita halpaa. Puolentoista litran vesipullo maksoi maissa 0.80RM, taalla 2RM. Oikeastaan ainut missa verovapaus todella nakyy on alkoholin hinnassa. Baarissa tuopillinen olutta on 4-5RM eli noin euron ja coktailin saat 2eurolla, maissa joutui maksamaan valilla jopa tuplahintaa.

Malesian ihmetykset TOP 10:

1.Kaikilla on skootteri, mita vanhempi ja rumempi sen parempi. Skootterilla voi raahata mukanaan ihan mita tahansa ja se on erittain kateva nelihenkisen perheen kulkuneuvo.

2.Ja oikeaoppiseen skootterilla ajoon kuuluu, etta sinulla on takki vaarinpain paalla, eli selkapuoli vartalon edessa tuulelta suojaamassa. Ja takki on sita parempi mita rumempi se on.

3.Jalankulkijoiden liikennevaloissa pieni vihrea mies lompsii valon vaihduttua vihreaksi, mutta 10 sekunttia ennen punaiseksi vaihtumista mies alkaa juoksemaan. Aivan mahtava.

4.Hotellihuoneiden katosta loytyy merkki siita, missapain on Mekka.

5.Kaljuuntuminen on varmaan aika karmea juttu taallapain, silla joka paikassa mainostetaan tuotteita ja hoitoja joilla saat hiukset taas kasvamaan. Ennen ja jalkeen kuvien mukaan myos nuorrut, komistus ja laidut samaan hintaan.

6.Todella paljon sokeita. Paikallisen uskomuksen mukaan sokeus johtuu siita, etta malesialaiset tykkaavat kissoista ja kissat aiheuttavat sokeutta. hmmm...

7.Jostain viela selvittamattomasta syysta taalla on Norjan lippuja ihan joka paikassa.

8.Urheilu ei paikallisia kiinnosta. Ovat hyvia vain sulkapallossa. Paikallisten kommentti oli tahan, etta ei sita jaksa urheilla, kun ekana aamulla ajattelee vain sita, etta mitahan sita sois lounaaks.

9.Yleisista vessoista loytyy yleensa myos lansimainen pontto pelkan reian lisaksi, mutta vessapaperista on turha haaveilla.

10.Kaupoissa myyjat kulkevat aina aivan perassasi, niin etta lopulta tuskastut ja kavelet pois ostamatta mitaan.