Paratiisisaarelta turistihelvetin kautta synnin pesaan

Langkawin saarelta suuntasimme pikaveneella Ko Lipen saarelle Thaimaahan. Venematka ei ollut kaikkein mielyttavin kokemus vaan eraskin ruotsalaisneitokainen joutui turvautumaan oksennuspussiin. Saimme viisumit Thaimaahan vain viideksitoista paivaksi koska saavuimme maahan meriteitse. Lentokentalta viisumin olisi saanut 30:ksi paivaksi. Langkawilla jo olimme huomanneet suomalaisten ja ruotsalaisten matkailijoiden paljouden. Ko Lipe olikin sitten kansoitettu suurimmalta osin suomalaisilla ja etenkin ruotsalaisilla. Pikaveneenkin 30:sta matkustajasta 10 oli suomesta. Pienoinen kulttuurishokki meille koitti kun olimme akisti omiemme ymparoimina. Muutos osoittautui kuitenkin erittain mielyttavaksi ja saimme veneseurueestamme uusia ystavia Ko Lipen ajaksi ja kuten sitten kavi, viela Bangkokiinkin.

Ko Lipe osoittautui oikeaksi paratiisisaareksi vaikka minusta aluksi tuntui, etta siella oli liikaa ihmisia. Silloin en viela ollut nahnyt Phuketin turistihelvettia ja mielessa oli vain Australian autiot paratiisirannat. Kaikkien naiden paikkojen nakeminen antoi hieman perspektiivia mielikuvaan rauhallisesta lomapaikasta. Jannen kommentti veneesta, kun nakyviin ilmestyi Lipen paaranta, jai mieleen “tama on nyt sita mita tultiin hakemaan”. Niin todellakin oli, kun paasimme vain ensin yli siita, etta Thaimaa ei ollutkaan niin halpa kuin kaikki olivat kehuneet. Ei ainakaan kun vertasimme Australian hintatasoon. Hetken hintoja kauhisteltuamme ryhdyimme muuttamaan hinnat euroiksi, niin johan oli halpaa. Tunnin jalka- tai thaihieronta molemmille 14 euroa, vaatteita 7-8 eurolla. Ensimmainen majapaikkamme osoittautui kaikkea muuta kuin romanttiseksi bungalowiksi miksi se itseaan mainosti. Viela kun olimme laiskuuttamme varanneet majoituksen samasta paikasta neljaksi yoksi niin olimme jumissa kurjassa morskassa kun muualla saarella oli mukavan oloisia bungaloweja jopa halvemmalla hinnalla. Emme antaneet sen liikaa hairita tunnelmaa vaan nautimme taysin rinnoin tasta upeasta saaresta, hyvasta ruuasta, mahtavista snorklailupaikoista ja rauhallisesta menosta.


Jannen ja Sannan kanssa syomassa mustekalaa

Meidan oli tarkoitus lahtea saarelta jo neljan yon jalkeen ja suunnata kohti Phukettia Kimmoa ja Suvia tapaamaan, mutta suunnitelmiin tuli muutos kun Heli sai jostakin rajun mahataudin. Siirsimme lahtoamme viikonlopun yli ja vaihdoimme vihdoinkin majapaikkaa ja talla kertaa loysimme sen romanttisen bungalowin paarannan peralta rinteelta, josta avautui upea nakoala rannalle. Helin mahatauti helpotti onneksi paivassa kun saimme siihen kunnon rohdot paikallisesta apteekista. Lipelle jaaminen osoittautui hyvaksi sattumaksi, silla saimme enemman aikaa tutustua venematkalla tapaamiimme suomalaisiin. Oli mahtavaa kayda iltaisin yhdessa syomassa ja jutella niita naita suomeksi. Viimeksi paasimme kokemaan vastaavaa Eevan ja Villen kanssa Queenslandissa. Teimme viela viimeisena paivanamme saarella yhdessa snorklailureissun lahitienoille ja paasimme vihdoin matkaamaan pitkahantaveneella, joilla paikalliset kuskaavat tavaraa ja turisteja paikasta toiseen.
Paljon oli kaloja, mutta valitettavasti ei yhtaan isompaa otusta, kuten kilpikonnia tai haita. Merikaarmeen naimme ja venekuskimme totesi palattuamme veneeseen “kaksi minuuttia ja henki pois” kuultuaan millainen liero oli kyseessa. Viimeisessa paikassa naimme viela mureenan ja vastaan rupesi tulemaan stingereita, joten oli viisainta lahtea pois ennen kuin ne polttaisivat jotakuta. Snorklailu suoraan omalta rannaltamme oli myos mielenkiintoista. En ole missaan nahnyt niin paljon klovnikaloja (Nemoja) kuin siella. Varmasti satoja yksiloita vieri vieressa. Thaihierontaa kokeilimme viela iltasella ja kylla oli melkoista vatkaamista. Niksauteltiin niskat ja selkarenka ja valilla olin solmussa hierojan kanssa. Sai rahoilleen ainakin vastinetta. Aina ennen hierontaa pestaan jalat ja hieronnan paalle viela tarjoiltiin teet. Hyvalla mielella sai joka kerta lahtea.


Nakyma bungalowistamme Pattaya Beachille


Bungalowimme ylhaalla vasemmalla

Kaikki hyva loppuu aikanaan ja meidankin oli aika jattaa hyvastit Lipen saarelle ja ystavillemme. Talla kertaa otimme pikaveneen sijasta lautan Pakbaraan, josta jatkaisimme bussilla Phuketiin. Pakbarassa soimme pikaisesti ja ostimme vetta pitkaa bussimatkaa varten. Ruoka ulkona turistisaarelta maksoi kolmasosan ja vesi puolet Lipen hinnoista. Ei Lipekaan silti kauhean kallis ollut ja viela se onneksi on erittain rauhallinen ja toistaiseksi sailynyt suhteellisen tuntemattomana turistimassoille. Ruotsalaiset ovat saaren oikeastaan omineet itselleen ja saari pursuili ruotsalaistyttoja ottamassa aurinkoa ylaosattomissa. Kuulostaa paremmalta kuin oikeasti on. Tosin jos vertailukohtana ovat ne hirvitykset joita naimme Phuketissa Patong Beachilla niin kylla katselen niita ruotsalaistyttoja ennemmin milloin vain.

Bussimatka Pakbarasta Phukettiin osoittautui viela kauheammaksi kuin pikavenematka Langkawilta Ko Lipelle. Matka kesti yli kahdeksan tuntia ja bussi pysahteli aivan joka paikassa ja heilui ja huijui saaden matkan tuntumaan maailman pisimmalta vuoristoradalta. Lopulta viimein saavuimme Phuket Townin bussiasemalle ja lahdimme metsastamaan taksikyytia Patong Beachille. Taksit joita bussiasemalle oli keraantynyt tarjoamaan kyytia olivat hinnoitelleet itsensa valmiiksi eika hinnasta voinut neuvotella. Paatimme kiertaa kulman taakse ja ottaa taksin jostain muualta. Lopulta kun olimme torjuneet pimean taksin tarjoajat saimme kyydin 110 bathia halvemmalla. Saasto se on pienikin saasto. Pienten selvittelyjen ja etsimisen paatteeksi loysimme lopulta hotellillemme ja paasimme suihkuun. Paatimme lahtea saman tien katsastamaan Patongin yoelamaa ja suuntasimme Banglan partykadulle. Enpa ole moista menoa ennen nahnytkaan ja kaikki ne baarit ja tanssitytot aiheuttivat vastenmielisyytta ja saalia. Yhteenkaan baariin emme menneet ja haju kadulla oli kuvottava. Onko joku joskus kehunut, etta Patong on hieno paikka? Varmaan on hieno jollekin, makuja kun on monenlaisia. Pienin varauksin sinne olimme lahteneet, silla Janne ja Sanna kertoivat hieman Patongin menosta ja Kimmokin lahetti viestia, etta kannaataakohan tanne tulla. Pakko se oli kuitenkin nahda ja hyva, etta naimme. Nyt osaa arvostaa viela enemman niita kaikkia mahtavia paikkoja Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Seuraavana paivana kavelimme rannalle ja sain uuden elamyksen kun nain sen turistihelvetin mihin olimme paatyneet. Aurinkotuoleja vierivieressa ja porukkaa tarjoamassa milloin mitakin. Kaiken kruunasivat nama parhaat paivansa nahneet ylaosattomat neitokaiset jotka solakasti pulahtivat mereen ja sielta takaisin aurinkotuoliin rohnottamaan.

Seuraavana paivana Varasimme liput Simon Cabareesta. Show kasittaa esiintyvia transuja ja sen sellaista. Piti yrittaa arvuutella onko nyt kyseessa poika, tytto, tyttopoika tai jokin ihan muu. Itse se on melkein nahtava. Vaatteet kuitenkin pysyvat esiintyjien paalla, toisin kuin Bangkokissa tarjotuissa Ping Pong Showssa. Show ei todellakaan ollut pettymys, joten loysimme jotain hyvaakin Patongilta. Niiden lihapullien ja perunamuusin lisaksi, joita sain eraasta paikallisesta ravintolasta. Ensimmaista kertaa Aasiassa ei ollut nalka ruokailun paatteeksi. Tahan asti olen ominut paikallisen mentaliteetin miettimalla aina mita soisin seuraavaksi. Jopa illallisella mietin olisiko aamupalalla taas sita hyvaa lihaa tai soisinko huomiseksi lounaaksi hunajapossua. Muille rannoille Phuketissa emme jaksaneet lahtea vaan varasimme lennot Bangkokiin.


Synttari-iltana lihapullia ja perunamuusia Phuketissa

Bangkokissa oli ohjelmassa taas hotellin varaus ja taksimatka lentokentalta Silomille, josta hotellin olimme varanneet. Ensimmaista kertaa matkasimme mittaritaksilla ja mietimme jo, etta hienoa, eipahan tarvitse maksaa enempaa kuin 50 bathia paalle, joka oli ilmoitettu isoin kyltein ennen kuin taksin saimme. Eipa ollut sellaista tuuria vaan perille paastyamme kuski rupesi penaamaan lisaa maksua. Lopulta paadyimme helpoimpaan ratkaisuun ja maksoimme mulkvistille 60 bathia ekstraa paastaksemme eroon huijarista. Suihkun jalkeen suuntasimme “paheiden pesaan” Patpong kadulle. Saman tien herhilaiset olivat kimpussa tyrkyttamassa Ping Pong Showta ja SM Showta ja ties mita muuta. “Luki luki, good pussy”. Just just. Ensimmaiset tarjoajat naurattivat, mutta pian ei naurattanut enaan yhtaan vaan oli paastava akkia pois. Loyttaydyimme jalleen yhteen Jannen ja Sannan kanssa ja painuimme kaljoille hieman rauhalisempaan paikkaan. Kiersimme poikakadun kautta, josta sitten loytyi jo lapsilta ja ihan kaikilta tervejarkisilta kiellettya tarjontaa. Paljon nakyy vanhoja ukkoja nuorten tyttojen, poikien ja tyttopoikien kanssa. Ei ollut Seinajoella tammoista.

Seuraava paiva kaytettiin shoppailuun ensimmaista kertaa Aasiassa, ensin torilla ja sitten MBK ostarilla. Vaikka Kuola Lumpurissa oli alyttomat 12 kerroksiset ostoskeskukset niin ei sielta loytynyt juuri mitaan ostettavaa, niin tilanne oli aivan toinen Bangkokissa. Johan loytyi vaikka mita ja paatimmekin oikein pistaa haisemaan ja ostelimme housua ja paitaa huimalla 30 euron yhteissummalla.

Kun saavuimme Bangkokiin olimme tyystin unohtaneet kaikki uutiset levottomuuksista taalla. Vasta eilen luimme jalleen uutisia ja nayttihan se pahalta kun opetusministerio on poltettu ja joitain laukauksiakin ammuttu. Kaikki tama tapahtuu kaukana meista kaupungin lansipuolella. Itapuolella jossa paaosin liikumme emme ole huomanneet mitaan erityista. Ostoskeskuksessa oli turvatarkastus, mutta en tieda onko se vakituinen kaytanto vai erityistoimenpide mellakoiden vuoksi.

Viela eilen kavimme suomalaisten kavereiden kanssa kaljoilla ja hieronnassa ja hyvastelimme heidat, silla heidan kohteenaan on koti Suomi ja me suuntaamme seuraavaksi Kambodzaan. Ohjelmassa on bussilippujen osto ja matkan suunittelu. Siam Reap on ensimmainen kohteemme ja sinne paastakseen tarvitaan bussimatka, tuk tuk -matka seka taksimatka. Taas lahdetaan valloittamaan erilaista maailman kolkkaa.