Kaikenlaista kulttuuria

Viime kerralla jaimme Rotoruaan. Kaupunki sijaitsee erittain tuliperaisella alueella ja on yksi Uuden-Seelannin suurimmista Maori alueista. Siella oli mahdollista paasta katsomaan Maori esitysta. Show oli ehka viela parempi kuin odotimme. Vastaanotto oli lammin, mita nyt uhkasivat repia mahalaukkumme riekaleiksi ja syoda ne ellemme hyvaksy rauhantarjousta. Olihan se hyvaksyttava kun niin kauniisti pyysivat. Maorikulttuurissa on muinoin tapeltu ihan viikinkien lailla, mutta nykyaan tyydytaan vain esiintymaan turistien iloksi. Toki siina sivussa tehdaan hieman bisnesta silla osasivat kylla ottaa vaivoistaan myos pienen korvauksen. Eipa silti, esitys oli kylla sita luokkaa, etta turhasta ei tarvinnut maksaa. Koko homma alkoi joen varressa josta sotakanootti lipui ohi Maorisotureineen taydessa varustuksessa. Esitys kylan edessa piti sisallaan paljon informatiivista asiaa ja samalla saimme nahda kaikki perinteiset tanssit ja laulut. Uuden-Seelannin rugby joukkueen (All Blacks) maailmankuuluksi tekema Haka-tanssi oli upeaa nahda livena. Samoin kuin muutkin sotatanssit. Illan paras osuus oli kuitenkin esityksen jalkeen tarjoiltu Hangi-illallinen. Maassa haudutettua lammasta, kanaa, perunoita ja kaikkea mita kuvitella saattaa. Sitahan sitten syotiin naama virneessa niin paljon kuin napa veti.

Kasvotatuoinnit ovat myos erittain mielenkiintoisia. Ne ovat kuin henkilon ansioluettelo. Niita kuvastavat nelja lintua: lepakko, papukaija, pollo ja kiwi, joilla kaikilla on oma merkityksensa. Entisaikaan tatuoinnit on tehty puukolla, rituaalissa, jossa ensin on viilletty iho ja sen jalkeen liha jonne variaine on laitettu. Tama on ehka jouduttu toistamaan useita kertoja ellei vari ole haavojen parannuttua nakynyt lapi. Kivuliasta touhua. Valkoisten tultua siirryttiin kayttamaan neulaa, mutta samalla myos perinteisen kulttuurin alkaessa unohtua tatuoinnitkin vahenivat.

Maorien kieli muistuttaa muuten kirjoitusasultaan ja aantamykseltaan suomea. Paljon ollaan bongailtu paikannimia joissa esiintyy suomensanoja tai jotka muuten kuulostavat hassuilta. Tassa pinta listaa siita mita tahan asti on tullut vastaan:
Takapuna
Otahuhu
Kohukohu
Waimamaku
Matakana
Matapihi
Manurewa
Papakura
Rapaura
Kakaramea
Pohukura
Horopito
Horohoro
Te Hana
Te Puru
Te Puna
Te Hoho
Te Hihi
Te Kumi

Muutama sanan merkityskin ollaan opittu, esim.:
koti = takki
ruma = huone
wharepaku = vessa
oma rapiti = kani

viela kun saataisiin selville mita mikimiki tarkoittaa. Mikille terkkuja!

Viela palanen Maorikulttuuria ennen kuin vaihdetaan aihetta. Hieman Rotoruasta etelaan on kaupuki nimelta Taupo ja Taupo jarvella (Uuden-Seelannin suurin jarvi) sijaitsee Maorien kalliokaiverruksia. Niita oli mahdollista paasta katsomaan ainoastaan veneella. Onneksi lahdimme matkaan heikohkosta saasta huolimatta silla perilla meita odotti uskomaton naky. Valtavan suuret kasvot jotka oli kaiverrettu korkeaan kallioon alkaen aivan vesirajasta. Kaiverrukset eivat ole kauhean vanhoja, mutta se ei yhtaan vahentanyt niiden loistokkuutta. Kuva kertoo enenmman kuin tuhat sanaa, joten kertokaa itse mita mielta olette.




On aiemmin ollut puhetta Australialaisten maantietamyksesta. Nyt tavattiin paikallinen asukas, joka oli onnellisesti ulkona maailmankartalta. Suomen, saati koko Skandinaavian sijainnista ei ollut neidilla mitaan hajua. Kuulemma ollaan siella jossain Kanadan naapurissa ja Norja on Suomen paakaupunki. Ei olla viime aikoina paljon uutisia seurattu, mutta uutinen, etta Norja on valloittanut Suomen tuli meille yllatyksena. Kaikkea sita matkatessa oppii.

Rotoruassa jo naimme paljon kuumia lahteita ja kiehuvaa mutaa, joita koko kaupunki oli taynna. Joka puolella oli aidattuja alueita joista pulppusi kuumaa vetta tai mutaa ja mineraaleita lahteva haju tunkeutui joka paikkaan. Paikoin haju oli todella tyrmaava. Tama ei kuitenkaan meille riittanyt vaan oli suunnattava hieman etelampaan Wai-O-Tapuun, jossa tata kaikkea ihanuutta on vielakin enemman ja isommassa mitassa. Koko paikan kuvailuun ei taida aika riittaa, joten koitan kuvailla muutamia hienoimpi osia. Taiteilijan paletti niminen jarvi piti sisallaan eri mineraaleilla varittyneita laikkia, jotka hohtivat keltaista, vihreaa, punaista, oranssia ynna muuta. Heti taman jalkeen shamppanjajarvi piti sisallaan kiehuvan kuumaa vetta joka pulppusi syvalta maan sisalta ja jarven reunat olivat varjaytyneet punaisiksi. Kaiken taman komeuden ylitse kulki kavelysilta jarvista nousseiden hoyryjen keskelta. Jalleen on parempi, etta annan kuvien puhua puolestaan, joten kannattaa katsoa tasta osoitteesta: www.geyserland.co.nz

Huono saa on meita seuraillut ja melkolailla estanyt vaellukset luonnossa, mutta nyt saa on jo paranemaan pain. Kun saa oli huono, alkoivat mita erilaisemmat museotkin vetaa puoleensa. Pienesta Haweran kylasta loysimme yksityisen Elvis-museon, joka on auki vain iltaisin eri pyynnosta. Museon omistaja on asialleen 50 vuotta omistautunut Elvis fanaatikko, joka on tayttanyt autotallinsa Elviksella kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Kaksi huonetta tayteen ahdettuna levyja, vaatteita, kuvia seka kaikkea mahdollista Elvis kamaa mita kuvitella saattaa. Olimme taysin sanattomia oikeastaa koko sen tunnin ajan mita saimme sita komeutta ihastella. Lisaksi kyseinen kaveri oli erittain mielyttava ja kertoili taustoja esineista ja kaikesta mista vain keksi kysya. Jalleen kerran toivomme, etta kuvat kertovat enemman.




Saan parantuessa myos jano paasi yllattamaan, joten suuntasimme sateiselta lansirannikolta aurinkoiselle itarannikolle Hawkes Bayn viinialueelle viineja maistelemaan. Kahden iltapaivan aikana kiersimme 9 viinitilaa ja maistelimme jokaisen tilan kaikki viinit lapi. Tiloja olisi ollut yli 30, mutta ihan niin janoisia emme olleet. Syy miksi lahdimme itarannikolle ei ollut vain viinit vaan maailman pisin paikannimi, jota oli lahdettava ihan paikan paalle kummastelemaan.




Jos ei mielestanne lausuminen osu ihan kohdilleen niin koittakaapa itse.

No, mita taman jalkeen niin ajelimme Wellingtoniin ja tulimme lautalla yli etelasaarelle ja ajelimme Kaikouraan, jossa oli tarkoitus menna katselemaan valaita. Olosuhteet eivat tosin suosineet merimatkailua, joten passasimme kaskelotit ja laksimme Hanmer Spingsiin saunomaan. Kylla, kylan kylpylasta loytyy aito suomalainen sauna, jonka varasimme kayttoomme tunniksi. Ensin lilluttiin tunti lampoisissa altaissa, jotka vaihtelivat 36:sta 41:een asteeseen ja sen jalkeen rentouduttiin saunassa. Aluksi tietysti olimme epailevaisia, joten kyselimme millainen sauna on kyseessa. No, siella on kivia nurkassa ja pieni vesisaavi, josta voi heittaa kiville vetta ja siten saada huonetta lampoisemmaksi. No, hyva. olimme aivan tapinassa kun tammoisen ihmeen loysimme ja se kylla taytti kaikki odotukset.