Happy Cambodia

Phnom Penhista jatkoimme matkaa taas bussilla Kambodzan etela rannikolle. Jatimme valista taman maan vastineen Phuketin Patong Beachille ja muille turistihelveteille, Sihanoukvillen. Sen sijaan suuntasimme viela toistaiseksi massaturismista vapaisiin Kampotin ja Kepin pikkukyliin.

Talla kertaa mielenterveyttamme ei kovin paljoa bussimatkan aikana yritetty jarkyttaa paikallisilla karaokevideoilla vaan kolmen tunnin matka sujui suht rauhallisissa merkeissa. Paluumatkalla Phnom Penhniin sen sijaan toivelaulut raikasivat jalleen. Ensimmaista kertaa tassa maassa tie oli paikoin kehnossa kunnossa, mutta joitain kohtia oltiin jo kovaa vauhtia kunnostamassa.

Kampotissa ja Kepissa tarkoituksenamme oli loytaa rauhallinen ja mahdollisimman turismivapaa osa Kambodzaa. Missio oli suurelta osalta onnistunut. Kampotissa ei tosiaankaan viela paljoa ollut nakyvissa turismin mukanaan tuovia ilmioita. Ihmiset jaksoivat hymyilla ja vilkutella lansimaalaisille ja monet halusivat vaihtaa muutaman sanan tai ainakin moikata, toisin kuin esimerkiksi Thaimaassa ihmisia ei voinut vahempaa kiinnostaa mista olit tai mita tanne olet tullut elleivat he voineet hyotya sinusta jotenkin. Kaikki ihmiset koko Kambodzassa ovat olleet todella valittomia ja ystavallisia ja varsinkin nyt Kampotissa ja Kepissa. Saatiinpahan yhdessa ravintolassa perheen silmatera, pikkuinen tyttovauva syliin ja kyllahan se oli suloinen. Eika tytto olisi mihinkaan sylista lahtenyt sen jalkeen kun huomasi kaulassani roikkuvan varikkaan korun. Myos myyjat taalla ovat viela ystavallisia (kuten suuri osa Thaimaassakin), mutta yhtaan niskojaan nakkelevaa ja ylimielista (ahnetta) myyjaa ei taalla ole tullut vastaan, toisin kuin Thaimaassa.

Valitettavasti muutoksia massaturismin suuntaan on havaittavissa jo Kepissa. Jo valmiiksi se on kallein paikka koko Kambodzassa ja tulevaisuudessa sielta loytyy suuria ja kalliita hotelleja seka resortteja ja rannat tayttyvat rikkaista eurooppalaisista lomaturisteista. Viela toistaiseksi Kepissa on rauhallista ja rannoilla vain paikallisia.

Kampotissa itsessaan ei ollut mitaan nahtavaa, mutta lahella sijaitsevan Bokor-vuoren huipulta loytyy 40-luvulla hylatyn kylan ja kasinohotellin rauniot. Paikan ovat 20-luvulla rakentaneet ranskalaiset miehittajat. Kasino on rakennettu aivan jyrkanteen reunalle ja tarinan mukaan kasinolla rahansa havinneet ovat heittaytyneet jyrkanteelta kilometrien matkan alas. Sinnekin paraikaa kyhataan uutta resorttia ja asfalttitieta. Me valitsimme helpoimman tavan paasta paikkaa ihailemaan (tai niin luulimme) ja otimme valmiin retken huipulle raunioita katsomaan. Minibussilla ensin vuoren juurelle ja sielta hyppasimme kuormurin lavalle. Kun kuormuri viimein saatiin maaniteltua kayntiin niin matka huipulle paasi alkamaan. Kohta jo pysahdyimme ja koko porukka laksi, kansallispuiston ollessa kyseessa, puiston vartian perassa viidakkoon. Vartialla oli tietenkin selassaan AK-47 tiikereita tai niskottelevia turisteja varten. Onneksi ei selvinnyt oliko kumpikaan aavistuksista oikeassa. Vaelsimme koko ajan ylospain viettavaa ja paikoin melkein pystysuoraa reittia keskella viidakkoa reilun kaksi tuntia. En ole viela milloinkaan hikoillut niin runsaasti! Ja puiston vartia oli taysin kuiva! Ei hikipisaraakaan miehessa. Tassa ilmastossa paikallaan ollessakin hikoilee saati sitten vuorelle kiivetessa. Lopulta kuitenkin paastiin ylos ja taas hypattiin kuormurin lavalle ja loppumatka vuorenhuipulle matkattiin viilean tuulen kuivatessa kasvoja.

Huipulla vaivannako palkittiin ja lounaan jalkeen paasimme vapaasti tutkimaan raunioita. Innostuin ottamaan satoja valokuvia ja etsimaan erikoisia kuvakulmia. Paikka oli todella inspiroiva ja kiintoisa. Voi vain kuvitella milta kasinohotelli on nayttanyt loistonsa paivina. Raunioinakin se teki lahtemattoman vaikutuksen. Alas vuorelta tulimme samaa reittia ja alastulo, vaikka ei ollutkaan yhta raskasta kuin ylos kiipeaminen niin tuplasti vaikeampaa.

Kambodzasta muuten saa halutessaan tilattua Happy Pizzaa. Tata varten on ihan omia pizzerioita ja yleensa lisaamalla 5$ saa pizzasta kuin pizzasta paivitettya niin Happyn kuin haluaa. Ja ilmeisesti jo kuukauden vapaasti rehottanut partani saa aikaan sellaisen reissulasse-looking, josta paikalliset ruohon kauppaajat paattelevat saavansa minusta hyvan asiakkaan.

Olemme edelleen nauttineet paikallisesta ruuasta ja juoneet paivittain useita fruit shakeja, jotka valmistetaan tuoreista hedelmista. Itse olen ihanstunut paikalliseen jaakahviin, joka tehdaan kermaiseen maitoon. Taivaallisen hyvaa. Varsinkin Kepissa oikeastaan vain soimme ja joimme hyvin ja makasimme rannalla riippumatossa kirjaa lukien tai torkkuen. Siella ei ollut mitaan muuta tekemista, joka olikin suurin syy sinne menoomme. Yhtena paivana harkitsimme patikkamatkaa Kep-vuoren ymparistossa, mutta jo aamupalalle kavely hikoilutti sen verta paljon, etta vaihdoimme suunnitelmaa ja keskityimme edella mainittuihin aktiviteetteihin. Merenantimet joita Kepissa nautimme olivat erikoismaininnan arvoisia. Kysymukseen, mita kalaa soimme, on vaikea vastata silla kaikissa listoissa lukee yksinkertaisesti kalaa. Erittain hyvaa se kuitenkin oli.

Kambodzassa pelataan sujuvasti kahden eri valuutan valilla. Paaosin kaytetaan Amerikan dollareita ja niiden kanssa katevasti paikallisia rieleja. Yksi dollari on 4000 rielia, joten niita kaytetaan jos pitaa rikkoa dollareita. US dollarit tuntuvat ja nayttavat monopolirahoilta, mutta taalla ne ovat suuressa arvossa. Vietnamissa niiden pitaisi myos kayda maksuvalineena yhdessa dongien kanssa. Yksi dollari tosin vastaa 19000 dongia, eli jos paikallista valuuttaa aiomme kayttaa niin pitaa hommata suurempi lompakko kaikille miljoonille.

Juuri askettain saimme hoidettua Vietnamin viisumimme kuntoon, joten nyt meilla on kuukauden viisumi maahan. Matkaa jatketaan taasen bussilla, silla lentaminen Saigoniin olisi tullut maksamaan kaikkien viisumisekoiluiden kera kolme kertaa sen mita nyt maksamme. Viela yksi paiva vietetaan Kambodzan paakaupungissa ja sitten aloitamme Vietnamin valloituksen. Kambodza on ollut tahan astisen Aasian matkamme ehdoton helmi, mutta tanne tuskin koskaan palaamme. Paikallista ruokaa tulee varmasti ikava, karaokevideoita vahemman, eika paikallisten ladyen kayttamat pyjamatkaan silmia ole hivelleet. Tekee tietysti pukeutumisesta helppoa kun ei tarvitse vaihtaa yoasuaan olenkaan paivan aikana. Niita saa taalta kaikilla nalle ja sydan kuvioilla ja kaikki paikalliset naiset niita kayttavat. Naihin kuviin, naihin tunnelmiin.